Silmät auki perstuntumaan luottaen

Tehtaan toinen tuotantokausi on kuvausten loppusuoralla. Tämä tarkoittaa, että osien 1-12 puvustukset ovat valmiit ja lähes kaikki puvustuksen osaset ovat olleet jo kameran edessä. Onkin hyvä kohta valottaa puvustustyötä hieman.

Pukusuunnittelijan työrupeama tuotantokaudessa on kokonaisvaltainen, hektinen ja rajatulla, noin puolen vuoden aikavälillä herpaantumaton sessio. Puvustuksen toteuttaminen on samanaikaista käsiksen sisäistämistä, roolien elinkaarien muodostamista kohtausten mukaan, roolihenkilöiden suunnittelua ja puvustusaineiston jatkuvaa hankintaa. Koko ajan on työn alla useita roolihenkilöitä eri työvaiheissa. On melko mieletöntä saada uida näiden kuvitteellisten ihmisten elämään ja olla osallisena herättämässä heidät henkiin! Toiveeni on ollut saavuttaa henkilögalleria, jossa on uskottavia tarinamme elämää eläviä henkilöitä.

Olin jälleen, niin kuin usein tapani on, päättänyt edellisen työpäivän purkamalla useille rooleille hankkimani kirppari- ja kauppalöytöjä varaston tangolle. Omalle työprosessilleni on parasta, että jätän aina kuin mahdollista päivän työt siihen vaiheeseen, mistä aamulla lähtee helposti veto päälle. Useimmiten tuntuu, että aamulla pääni on parhaassa terässä. Tiesin, että löytöjen joukossa on muutama ”helmi” ja siitä jää aina hyvä kutina.

Aamulla olin töissä hyvissä ajoin. Tartuin heti päivän aiheeseen: sovitukset aamupäivällä Irene Lehtonen (Seela Sella) ja iltapäivällä Veronika (Vera Kiiskinen). Kummatkin suuria rooleja ja suuria sovituksia, molemmilla tuotantokauden toiset lajissaan. Kaivoin sovitustangot esiin ja aloin käydä läpi lähiviikkojen kuluessa syntyneitä ehdotuksiani eri tilanteisiin tarinassa. Tässä kohtaa sain käyttöön myös ”helmilöytöni” edellispäivältä. Tajusin yöllä herättyäni, kuinka saan toimimaan yhden asuista, joka ehdotus ei vielä ollut mieleeni. Tai enhän minä sitä keksinyt. Kiitän sitä rouvaa, joka illalla laskeutui Sokoksen rullaportaita itse mennessäni ylöspäin ja omalla olemuksellaan tarjosi idean!!

Pirkko Saision Tehdas-käsikirjoitus on täynnä hienoja ja moniulotteisia roolihenkilöitä. Usein puvustustyön intensiivisessä kuhinassa olen huomannut ihmetteleväni: Miten se tämänkin on kyennyt ilmaisemaan näin elävästi ja hienovaraisesti ja suoraan ytimeen osuen? Harvinaista on käsistä lukiessa huomata risteilevänsä tunneskaalan koko alueella. Vaikka toteuttamisen ruuhka-aika on välillä yhtä helvettiä, voin vain todeta, että mitään näin inspiroivaa käsikirjoitusta en ole koskaan aiemmin saanut olla mukana toteuttamassa ja se tekee tästä työkokemuksesta poikkeuksellisen hienon.

Onneksi vuosien myötä on kehittynyt ammatillista varmuutta siitä, milloin työskentely on tuottanut oikeita oivalluksia ja koska jokin on vielä vaiheessa. Varmuus helpottaa elämää, mutta ei silti koskaan taida kokonaan poistaa taustalla olevaa jännitystä sovitussessioiden alkaessa. Roolihenkilön synnyttäminen on hyvin herkkäviritteinen prosessi, jonka jakavat ensisijaisesti näyttelijä, ohjaaja ja pukusuunnittelija. On toimittava varmana, herkkänä ja luotettavana omien sekä toisen ajatusten yhteen saattamisessa.

Pesuhuoneen narulla roikkuvat värjäämäni Marmisen (Pentti Helin) haalarit. Ohjaaja Lehtola soitti ja sanoi, että hänen mielestään Marmisen haalarien väri on liian vaalea, että Marminen näyttää nallekarhulta. Kauhistus! Marminen, tuo kenkätehtaan luigi-älykkö ei todellakaan saa näyttää nallekarhulta!! Menen tarkistamaan värjäystulosta jännittyneenä. Värjätystä märästä vaatteesta kun ei koskaan tiedä, miltä se kuivana näyttää. Haalari näytti omasta mielestäni juuri oikean väriseltä. Näin sieluni silmin tehtaan oranssilla trukilla ajavan originellin varastomiehen entistä vaikuttavampana. Hetken päästä Lehtolalta tuli kommentti: oikein hyvä! Sinänsä mainiota, sillä Marminen tarvitsi haalarinsa ylleen samana päivänä.

Koska päivän sovituksiin on vielä vähän aikaa, keskityn hetken poikamies-tehtaanjohtaja Lehtoseen (Tom Lindholm), jonka puvustus rakentuu seitsemästä eri puvusta, hieman vaaleammasta hieman tummempaan, joku raidoilla, joku ilman... Lehtonen on hyvää tahtova ihminen, jolle rentous ja ulkonäön pienikin muuttaminen on toistaiseksi vierasta. Taidan valita hänelle muutaman raidallisen skragan lisää.

Parhaita hetkiä tässä työssä koen saadessani soivan yhteyden näyttelijään ja ohjaajaan. Tehtaassa ohjaajia on kolme ja näyttelijöitä melkein sata. Harvinaista herkkua, todellinen orkesteri..!
Pitkän ja suuren tuotannon hienous on ainakin siinä, että yhteistyöt jatkuvat ja syvenevät, luottamus kasvaa ja itse saa tuntea oppivansa ja kehittyvänsä!

Liisa Rihu, pukusuunnittelija YLE, TV2