Äänet olivat suotuisassa balanssissa, mutta kokonaisuus hassusti kaksimaailmainen. Ensin filosofispsykologista (vähän vaikeasti seurattavaa) pohdiskelua alitajunnan? aaltojen lillunnassa, sitten pätkä saippusarjan petospussailua. En oikein tiedä mitä ajatella: jos ajattelen alkuosaa kunnelman todellisuutena, loppuosa saa minut tuntemaan itseni höynäytetyksi; jos taas ajattelen loppuosan "varsinaiseksi" kuunnelmaksi, niin alkuosa on käsittämätön kokoamisohje, joka seuraa edullista huonekaluostosta. Ehkä osien välinen ristiriita itsessään on paras kuva todellisuuden suhteellisuudesta?

Tämä kuunnelma herättää ajattelemaan sitä, miten helppoa on antaa tahtonsa ja mielensä muiden käsiin ja hallittavaksi, ja miten monta pitkäkyntistä kosiskelijaa yksilöllä onkaan!