Luonnossa - Kysymykset | yle.fi

Kysymyksiä: Linnut
Näin sepelkyyhkyn kaupungissa, mikä on sepelkyyhkyn levinneisyys? Sepelkyyhky on runsastunut Keski-Euroopassa selvästi tämän vuosisadan alussa. Suomessakin laji on levittäytynyt tehokkaasti 50 vuoden aikana. Laji pesii vielä kohtalaisen yleisenä Kolari-Kemijärvilinjalla, mutta pohjoisempiakin pesimähavaintoja on. Sepelkyyhky ei ole enää pelkkä metsälintu, jollaisena monet vanhemman polven kansalaiset sen ehkä muistavat. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana sepelkyyhkyt ovat alkaneet kaupunkilaistua ja niitä pesii esimerkiksi Turun ja Helsingin puistoissa, jopa yllättävän urbaaneilla alueilla. Tulevaisuudessa sepelkyyhkyjä pesii varmasti entistä enemmän kaupungeissa ja taajamissa. » takaisin ylös
Näin ruokintapaikalla punanokkaisen viherpeipon, oliko kyseessä joku värimuunnos? Maistuuko viherpeipoille myös tali, en ole havainnut niiden käyneen läskillä? Kirjassa luki, että viherpeippo on osittaismuuttaja, aloittavatko talvehtineet yksilöt pesinnän aiemmin kuin muuttajat? Talvella viherpeipot vierailevat mielellään ruokintalaudoilla ja paksuilla nokillaan ne pystyvät särkemään suuriakin siemeniä. Auringonkukan siemenet ovat suosituinta ravintoa, mutta viherpeipoille kelpaavat pähkinätkin. Pelkkä tali ei ilmeisesti viherpeipoille maistu, en ole myöskään koskaan nähnyt viherpeippoa rasvapalan kimpussa, enkä ole kuullut sellaisista havainnoista. Sen sijaan jos taliseoksen joukkoon on laitettu siemeniä, se on tehnyt kauppansa. Syksyisin viherpeipot viihtyvät enemmän ruusu- ja koristepensaissa. Kurttulehtiruusupuskista kuuluu vain hiljainen pupellus, kun parvi viherpeippoja on aterioimassa. Kun parvi lehahtaa lentoon ja laskeutuu takaisin näkyville, havaitsee usein, että nokan ympäristö on värjäytynyt ruusunkiulukoiden ahmimisesta oranssinpunaiseksi. Ehkä tässä on vastaus kysymykseen. Talvehtineet linnut aloittavat varmasti pesinnän aiemmin kuin muuttajat. Keväällä laulaessaan koiras lentää perhosmaista soidinlentoa, jolloin keltaiset kuvioinnit siivissä ja pyrstössä näkyvät selvästi. Soidinlento alkaa joskus jo helmikuussa ja tuo mieleen helposti pääskysten lennon. Saattaa hyvinkin olla, että ensimmäiset keväiset pääskyshavainnot ovatkin virhemäärityksiä. Helmi-maaliskuun vaihteessa pääskysiksi arvellut linnut ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä soidinlentoa esitteleviä viherpeippoja. Viherpeippo on siis aikainen pesijä, leutoina talvina poikasia näkee maastossa jo toukokuun alkupuolella, joskus jopa huhtikuun lopussa. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto - Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys » takaisin ylös
Miksi rautiainen on runsastunut, millainen sen pesä on? Rautiainen on yksi viime vuosikymmenien nopeimmin runsastuneista lintulajeista. Linjalaskentojen mukaan sen parimäärä on 30–40-kertaistunut 1940-luvulta 1980-luvulle. Runsastumista ovat edistäneet kuusimetsän alan kasvaminen, metsien pirstoutuminen ja karjan metsälaidunnuksen loppuminen. Rautiainen on siis yksi niistä harvoista lintulajeista, jotka ovat hyötyneet monotoonisten havupuutaimikoiden kasvusta. Toisaalta se on myös sopeutuvainen lintu ja kelpuuttaa pesimäympäristökseen melkein millaisen biotoopin tahansa. Kalliomänniköissä laji ei tosin taida viihtyä kovin hyvin. Rautiaisen pesä on usein matalalla, noin metrin korkeudella, näreikön suojaisassa kätkössä. Pesä on pikkulinnulle suhteellisen kookas ja tiivisrakenteinen. Rakennusaineena on käytetty enimmäkseen sammalta, jonkin verran oksia ja kasvien varsia. Sisäpuolelta pesä on vuorattu karvoilla ja höyhenillä. Ilmeisesti naaras rakentaa pesän suurimmaksi osaksi yksin. Rautiaisen pesimäbiologia on vielä puutteellisesti tunnettu, eikä koirasta ja naarasta pysty ulkonäön perusteella erottamaan, joten selvitettävää vielä löytyy. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto - Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys » takaisin ylös
Käyvätkö linnut juottamassa poikasiaan nyt kesällä, kun on ollut tavattoman kuuma? Yleensä linnut eivät varsinaisesti juota poikasiaan, koska ne saavat tarvitsemansa nesteen ravinnon mukana. Esimerkiksi kotipihan pöntössä pesivät tiaiset ja kirjosiepot ruokkivat poikasensa hyönteisillä ja muilla selkärangattomilla eläimillä, jotka ovat nestepitoisia. Käpylinnut ruokkivat poikasiaan siemenillä, mutta nämä saavat lisänestettä emojensa syljestä. Pulut ja muut kyyhkyt ruokkivat taas poikasiaan kuvusta erittyvällä maitomaisella nesteellä. Huonosti valittu pesäpaikka voi tietysti kuumentua liikaa ja tehdä poikasten olon tukalaksi, joten nestehukan mahdollisuus on olemassa. Heinä-elokuun vaihteessa kattopeltien alla varttuvat tervapääskyjen poikaset joutuvat joskus kuumuuden takia jättämään pesänsä liian varhain. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto - Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys » takaisin ylös
Talojen katoilla pesii lokkeja. Ovatko ne kala- vai harmaalokkeja, mistä nämä erottaa toisistaan? Miksi ne ovat vallanneet talojen katot? Sirpa Allonen Valkopäisiä, harmaaselkäisiä lokkeja, joilla on mustat siiven kärjet, on kaksi lajia. Pienikokoinen ja kiltinnäköinen on kalalokki. Sillä on ohut keltainen nokka ja kellanvihreät jalat. Isokokoinen ja vihaisennäköinen on harmaalokki. Sen koivet ovat yleensä punertavat ja paksussa keltaisessa nokassa on selvä punainen täplä. Nuoret lokit ovat harmahtavanruskehtavia, mutta koon perusteella erotettavissa toisistaan. Kalalokki on parinkymmenen viime vuoden aikana sopeutunut kaupunkielämään erinomaisesti. Esimerkiksi Helsingissä rakennusten katoilla pesii useita satoja kalalokkipareja. Ne ilmeisesti rinnastavat katot avariin kallioluotoihin, joilla on tilaa pesiä ja vähän petoja. Pesimämenestys katoilla on todennäköisesti hyvä, joten kattopesinnät tulevat vielä yleistymään. Kalalokkien pesiä on löytynyt myös sadekouruista, katulamppujen kupujen päältä, varastotelineiltä ja kesäteloille jätetyistä purjeveneistä. Jotkut linnut ovat alkaneet pesiä vanhoissa variksen pesissäkin. Harmaalokki on myös suhteellisen yleinen kattopesijä. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto » takaisin ylös	Kalalokki
Pihapiirissämme on kolme mustarastasta. Kahdella niistä on keltainen nokka, mutta yhdellä ei. Mistä moinen johtuu? Vanhat mustarastaskoiraat ovat yleisväriltään mustia ja niillä on kauniin keltainen nokka. Naaraat ovat väriltään ruskeita ja niiden nokka on kellertävä tai tummahko. Nuoret koiraat muistuttavat jo ensimmäisenä talvenaan vanhoja koiraita, mutta eivät ole höyhenpuvultaan aivan yhtä mustia ja niillä on vielä tumma nokka. Pihapiirissä voi siis vierailla hieman erinäköisiä mustarastaita ja niiden erot johtuvat sukupuolesta ja iästä. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto » takaisin ylös	Mustarastas
Osallistuuko fasaanikoiras perheen huolehtimiseen vai keskittyykö se lähinnä pullistelemiseen? Siltä se ainakin vaikuttaa. Tiina Nieminen Fasaanikukon jyhkeä soidinrääkäisy ja siipien äänekäs ravistelu on monille tuttu kevättapahtuma. Koiras pyrkii uhollaan osoittamaan voimansa toisille koiraille ja lähialueen naaraille. Vahvin kukko on parhaassa asemassa ja kokoaa haaremiinsa useita naaraita. Nuori ja heiveröinen koiras jää usein kokonaan ilman kumppania. Haaremin omistaja huolehtii naaraista yleensä vain siihen asti kun ne aloittavat pesinnän. Tämän jälkeen naaras saa huolehtia hautomisesta ja poikueesta yksin. Eli fasaanikoiras keskittyy lähinnä pullistelemiseen, kuten kysyjä on arvellutkin. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto » takaisin ylös	Fasaani
Kävin retkellä Espoon Suomenojalla ja havaitsin siellä nokikanoja. Jotkut pesivät aivan ulkoilupolun vieressä. Ovatko nokikanat hyviä lentämään, mitä ne syövät ja miltä poikaset näyttävät? Kari Turunen 12v. Nokikanat ovat mustia, muodoltaan pyöreähköjä lintuja, joilla on norsunluun värinen nokka ja otsakilpi. Ne ovat tunnistettavissa jo kaukaa nykivän uintityylin perusteella. Nokikanoja näkee harvoin lennossa. Lentoon päästäkseen niiden on juostava pitkään veden pintaa roiskuttaen. Kun nokikanat kävelevät maalla, kiinnittyy huomio niiden suuriin, liuskamaisiin varpaisiin. Nokikanat sukeltavat ravinnokseen vesikasveja ja pieniä vesieläimiä. Pienet poikaset ovat yllättävän kirkkaanvärisiä. Niillä on punertava pää, sinertävä silmälaikku ja kellertävää höyhennystä päälaella. Kerjätessään ruokaa ne päästelevät jatkuvasti ääntä, joka muistuttaa ruosteisen oven narinaa. Tänä vuonna nokikanan poikaset kuoriutuivat aikaisin. Vuonna 2002 ensimmäiset nähtiin Espoon Suomenojalla jo toukokuun 22 päivä. Linkit - Birdlife Suomi - Bongariliitto » takaisin ylös	Nokikana