Santahaminan ala-asteen 3.-4.b kävi ottamassa lähituntumaa maaperään.

"Tämä kivennäismaalaji valuu sormien läpi eli se ei ole savea, se ei ropise eli se ei ole soraa: se on siis hiekkaa."

Matkalla nähtiin hiidenkirnu, jonne oli pudonnut lehtiä, joista taas oli syntynyt eloperäistä maata. Hiidenkirnun synty on tarina erikseen. Siihen liittyy mm. jääkausi ja kivenmurikka...

"Oisko tää nyt sitä graniittia?"

"Jossain täällä sen hiekkakuopan piti olla..."

Maalajit saatiin kerättyä ja palattiin luokkaan järjestämään valumiskilpailu.

Ja tässä itse raportti:

Maalajien vedenläpäisykyvyn tutkimus

1. Johdanto eli mitä ovat maalajit ja miten ne ovat ne syntyneet?

Jääkauden aikana jäämassa irrotti peruskalliosta paloja, jotka vesi hioi yhä pienemmiksi ja pienemmiksi kiviksi. Sora ja hiekka ovat melko karkeita maalajeja kun taas siltti (eli hieta ja hiesu) sekä savi ovat hienompia, pölyn tapaisia kivennäisaineita .

Eloperäiset maalajit puolestaan syntyvät eläinten ulosteista, kuolleista eläimistä sekä pensaista putoavista lehdistä ja havunneulasista eli karikkeesta. Eloperäisiä maalajeja ovat multa, turve, muta ja lieju.

2. Veden läpäisykokeen valmistelu

Maalajinäytteet haettiin eri paikoista Santahaminaa. Hiekan me saimme hiekkakuopalta ja siltin me erotimme rinteen yläosasta, jonne se oli pakkautunut eikä ollut tippunut alas, koska se on niin kevyttä. Saimme erään hiekkakentän vierestä soraa.Kävimme myös hakemassa yhdeltä mäeltä savea. Me kuivatimme sen ja rapsutimme niistä savipalleroista kaiken, minkä irti sai. Saimme mullan koulun multapussista. Kävimme retkellä hakemassa pienen määrän turvetta Jollaksen rämeeltä.

3. Kokeeseen tarvittava materiaali

Tarvikkeet:

Kivennäismaalajit 6 kpl saviruukkuja
sora 2 dl 1 kpl sekuntikello
hiekka 2dl 6 kpl suodatinpusseja
siltti 2dl desilitranmittoja
savi 2dl
* vettä jokaiseen testiin 1 dl = 100 ml Maa-ainekset
Karkein: sora
Eloperäiset maalajit Toiseksi karkein: hiekka
multa 2 dl Toiseksi pehmein: siltti (hieta ja hiesu)
turve 2 dl Hienoin: savi

4. Tulokset / maalajitaulukko

5. Koeasetelman vaihtelusta

Otimme soran, hiekan ja siltin suoraan maasta ja kokeet tehtiin välittömästi näytteiden hakemisen jälkeen. Maalajeihin oli ehkä sitoutunut kosteutta ja mm. siltti oli paakkuuntunutta. Soran kohdalla kosteudesta tuskin oli haittaa.Vesi olisi hulahtanut yhtä reippaasti läpi niin kuivasta kuin kosteastakin näytteestä. Jos hiekka olisi ollut kuivempaa, koetulokset saattaisivat olla erilaiset.

Testi savella tehtiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla savi oli kokkareista ja siihen oli sitoutunut runsaasti kosteutta. Tämän takia se ei pystynyt sitomaan itseensä paljoakaan vettä. Annoimmekin sen kuivua pari päivää lämpimällä ikkunalaudalla. Jouduimme rapsuttelemaan savipökäleitä saksilla hienommaksi... Lopputulos oli juuri tarvittava määrä kuivaa, pölymäistä ainetta. Näyte oli siis huomattavasti kuivempi kuin muut näytteet. Seassa oli varmaankin ilmaa, koska vesi läpäisi näytteen odotettua helpommin.

Eloperäisillä maalajeilla - turve ja multa - läpäisykoe tehtiin pelkästään kuivilla näytteillä. Näytteet olivat ilmavia, joten vesi läpäisi ne odotettua nopeammin. Kosteammat näytteet olisivat pidättäneet vettä paremmin. Luonnossa tilanne on varmaankin erilainen.

6. Johtopäätökset

1. Raekoon merkitys

Kokeen perusteella havaitsimme että maalajin raekoko vaikutti huomattavasti veden läpäisyaikaan. Esim.mitä hienompi maalaji on, sitä paremmin se pidättää vettä, ja mitä isompi raekoko on, sitä nopeampi on veden läpäisyaika.

2. Kasvien sopeutuminen

Maalajien erilaiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, minkälainen kasvillisuus pystyy hyödyntämään näitä ominaisuuksia ja sopeutumaan kasvualustaansa. Esimerkiksi mänty pärjää hiekkaisessa maaperässä kasvattamalla pitkän, syvälle ulottuvan pääjuuren, jolla se ehtii imaisemaan läpi hulahtavan veden.

Suo syntyy alueelle, johon vesi jää seisomaan. Seisova vesi muuttuu happamaksi, mikä ei sovi kaikille kasveille. Sammal kuitenkin viihtyy happamissa oloissa. Turvetta muodostuu sammalen tyviosan lahotessa.