3.4. klo 22:25 "JOS"
Uusinta pe 9.4. klo 10:05

PÄÄROOLEISSA ELÄIMET

Halle-koira

Tuire Kaimion porokoira Halle on tottunut näyttelijä. Viimeksi hänet nähtiin Juhani Ahon koirana TV 1:n Venny-sarjassa. Hänen omistajansa on eläinnäyttelijöiden kouluttaja, ja usein Halle näytteleekin emäntänsä opastuksella, mutta joskus se toimii myös avustajana kuvauksissa ja paimentaa muita eläinnäyttelijöitä.

Kyykhyset

Kaksi kyyhkysnäyttelijää istuu tyytyväisinä häkissään kuhertelemassa. Toisen heistä onkin niittänyt mainetta VR-mainoksessa, jossa se matkasi junan katolla viidenkymmenen kilometrin tuntivauhdissa. Temppu vaikutti vaaralliselta, mutta se sujui ilman sijaisnäyttelijää. Tuire Kaimio koulutti kyyhkysiä kolme viikkoa vaativaa tehtävää varten ja ne onnistuivat siinä hyvin.

Ohjelmassa olivat keskustelemassa eläinten ja ihmisten samankaltaisuudesta Jyväskylän Yliopiston eläintieteen dosentti Jussi Viitala, Kansanterveyslaitoksen dosentti Peter Eriksson, gynekologi Maija Palander, Korkeasaaren eläintarhan johtaja Seppo Turunen, Korkeasaaren eläintarhan eläinlääkäri Eeva Rudback ja eläinten kouluttaja Tuire Kaimio. Studioyleisönä oli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoita.

ELÄIMET JA IHMISET - YHTÄLÄISYYDET JA EROT

Miten eläin pystyy löytämään oikean kumppanin ihmisestä nyt puhumattakaan? Miten tähän vaikuttavat eri hormonit tai feromonit, hajuaineet, joilla eläimet ja ihmiset viestittävät tietoa itsestään saman lajin yksilöille? Vai onko kaikki vain opittua käyttäytymistä ja meitä ohjaa parinmuodostuksessa vain kulttuurista opitut tiedot vaistojen sijaan? Evoluutiopsykologiassa onkin tällä hetkellä kaksi erilaista kantaa: joko ihmisellä ei ole synnynnäisiä tai geneettisiä vaistoja luultavasti lainkaan tai ihmisellä on enemmän ja monimutkaisempia vaistoja kuin muilla eläimillä.Dosentti Jussi Viitala sanoo hylkäävänsä koko vaisto-käsitteen ja toteaa käyttäytymisen kattavan todellisessa elämässä tavattavat ilmiöt.

Hän on pitkään toiminut Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman johtajana ja tutkinut erityisesti nisäkkäiden käyttäytymistä sekä luonnossa että koeoloissa. Hän on tehnyt myös aiheesta kirjan Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen, joka tarjoaa lukijalleen kiintoisan tutkimusmatkan eläinten ja ihmisten käyttäytymiseen. Aiemmin on pikemminkin korostettu ihmisien eläimistä erottavia piirteitä, mutta nyt huomio on kiinnitetty ihmisiä eläinkuntaan yhdistäviin tekijöihin. Ovathan ihminen ja simpanssi lähisukulaisia ja ihmisen ja ihmisapinoiden käyttäytymisessä on paljon samanlaisia piirteitä. Myös apinat osaavat harhauttaa, moralisoida ja jopa äänestää.

Kalle Rytkösen tuore kirjoitus (HS 30.4.04) simpanssin perimän pian avautuvista saloista kertookin mielenkiintoisista asioista. Ihmisen ja simpanssin viimeisen yhteisen kantamuodon arvioidaan eläneen noin 5,5 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisestä tuli ylivertainen simpanssiin nähden: meille kehittyi kieli, joka helpotti oleellisesti kommunikointia, ja aivojemme koko kasvoi. Pääsyy ihmisen menestymiseen evoluutiossa on tietenkin geenien uumenissa, mutta perimää verrattaessa simpanssia ja ihmistä on vaikea erottaa toisistaan. Ihmisen ja simpanssin dna:t ovat 95–99 prosenttisesti samoja. Erot näiden kahden välillä tulevatkin samojen geenien erilaisesta ilmentymisestä. Apinan perimän kartta pitäisi olla selvitetty tämän kevään kuluessa ja se voi paljastaa, miksi juuri ihmiset kehittyivät kädellisistä ihmisapinoista maapallon herroiksi. Tieto voi myös viedä lääketiedettämme harppauksen eteenpäin: simpansseille esimerkiksi Hi-virus ei kehity tappavaksi Aidsiksi eivätkä ne sairastu malariaan ja monet taudit ovat niille harvinaisempia kuin ihmisille.

Lähteet ja aiheeseen liittyvää muuta kirjallisuutta:

de Waal, Frans: The Ape and the Sushi Master. London 2001.
Rytkönen, Kalle: Apinan perimä kertoo, miksi ihminen pärjäsi. Helsingin Sanomat 30.3.2004.
Foutsin, Roger: Simpanssini Washoe, yhteinen matkamme.Juva 1999.
Viitala, Jussi: Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen. 2003.
Portin, Petter: Biologinen evoluutio ja kulttuurin kehitys. Tieteessä tapahtuu 1/2004.
Portin, Petter: Evoluutiopsykologia on reunamerkintöjä Rene Descartesin filosofiaan. Tieteessä tapahtuu 4/2003.
Rantala, Markus J. – Tammisalo, Osmo: Evoluutiopsykologia ja ihmisen vaistot tieteenä. Tieteessä tapahtuu 5/2003.
Tammisalo, Osmo: Geenit, ympäristö ja käyttäytyminen. Tieteessä tapahtuu 1/2004.
Turunen, Seppo: Kädellisten kulttuurit: Muunnelmia samasta teemasta. Tieteessä tapahtuu 1/2004.

Linkkejä:

Darwin-seuran kotisivut: tietoa evoluutiosta
http://www.darwin-seura.fi
Tieteessä tapahtuu- julkaisun sivut:
http://www.tsv.fi/ttapaht/tieteess.html

Halle-koira