|
 |
|||
   |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
 |
 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|
4.9.
klo 22.25 "JOS"
Hannele Luukkainen on Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Helsingin eläinsuojeluyhdistys täyttää tänä vuonna 130 vuotta ja yksi yhdistyksen perustajista on ollut mm. Z. Topelius. Yhdistyksen toiminta rahoitetaan pääosin lahjoituksilla ja omalla toiminnalla. Hannele Luukkainen törmää omassa työssään useimmiten eläinten heitteillejättötapauksiin: eläimiä löytyy kaduilta, metsistä ja roskiksista. Ihmisten pahoinvointi, mielenterveyshäiriöt, alkoholi- ja huumeongelmat heijastuvat myös eläimiin.
Jessica Suni Jessica Suni
on nuori vegaani, joka ei käytä ruokana mitään eläinkunnan
tuotteita, välttää vaatetuksessaan – ja muutenkin – sellaisia
palveluja, joiden tuottamisessa on käytetty tai riistetty eläimiä.
Hänelle eläinkokeettomuus ja tuotteiden eettisyys on erittäin
tärkeää. Hän voi käyttää nahkakenkiä,
vain jos sattuu löytämään sellaiset käytettynä.
Hän myös boikotoi yrityksiä, joilla on yhteyksiä lapsityövoimaan
ja luontoa rasittavaan halpatuotantoon. Kasvissyöjänä Jessica
pitää huolta, että saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit,
vaikka ei eläinkunnan tuotteita käytäkään.
Ohjelmassa olivat eläinsuojeluun liittyvistä kysymyksistä keskustelemassa myös filosofian tutkija Elisa Aaltola, Etelä-Suomen läänin eläinlääkäri Inna Ilivitzky, Animalian toiminnanjohtaja Hanna Kivinen sekä eläinlääkintöneuvos Pirkko Skutnabb Maa-ja metsätalousministeriöstä.
Eläinten arvo Eläimet ovat länsimaisessa yhteiskunnassamme kulkeneet pitkän matkan ihmisen kanssa. Ne ovat olleet ihmisen kumppaneita, arvokkainta omaisuutta ja elämisen ehto. Agraarisessa yhteiskunnassa eläinten läsnäolo oli selvää, ne olivat arvokkaita ja niistä huolehdittiin, koska ne tarjosivat elannon. Myös eläinten teurastaminen ihmisen ruuaksi oli arkipäivää maalaistalossa. Joku tilan lapsista saattoi hieman nikotella, kun vasikka, jonka oli opettanut juomaan tai karitsa, jota oli tuttipullolla syöttänyt, päätyikin ruokapöytään. Mutta kiertokulku tuntui luonnolliselta, toisin kuin nykyään, kun joidenkin lapsien mielestä liha kasvaa lihatiskillä. Nyt teollistuneessa yhteiskunnassa maatilat ovat suuria ja samoin eläinten määrät. Tässä törmätään helposti valvonnan ongelmiin: kuka valvoo, että lehmät tai siat saavat asianmukaista hoitoa ennen kuin on liian myöhäistä? EU-tasolla eläinsuojelun suhteen pitkät eläinkuljetukset hiertävät vielä mieliä. Tavoitteena on, ettei elävää teuraskarjaa jouduttaisi kuljettamaan, vaan että eläin voitaisiin teurastaa siellä, missä se on kasvatettu. Suomessa taas turkistarhaus edelleen jakaa mielipiteitä, maa toisensa jälkeen on sen kieltänyt, mutta meillä tarhausta vielä jatketaan. Onneksi sentään turhista turhin eli kosmetiikan eläinkokeet ollaan hitaasti saamassa kuriin. Nykyisen
yhteiskuntamme kiihkeä rytmi ja lyhytjännitteisyys heijastuvat
myös lemmikkieläinten maailmaan. Eläimiä saatetaan
käsitellä kuin tavaroita ja lemmikkejä otetaan hetken mielijohteesta.
Lähteet ja aiheeseen liittyvää muuta kirjallisuutta:
Mitä EU merkitsee eläimille ja eläinsuojelulle? 1995, Eläinsuojeluliitto Animalian julkaisuja. Singer, Peter: Oikeutta eläimille. 1991 Juva. Salmela, Matti (toim.): Eläinten Etyk. Eläinten tulevaisuus ihmisen kulttuurissa. 1991 Helsinki. Suutala, Maria: Naiset ja muut eläimet. Ihmisen suhde luontoon länsimaisessa ajattelussa. 1996, Helsinki Vilkka, Leena: Eläinten tietoisuus ja oikeudet. Kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa. 1996, Helsinki.
Linkkejä: http://www.mmm.fi/el/julk/pdf/lel-paiv.pdf http://www.elintarvikevirasto.fi/
|
|
