OPISKELIJAESITTELY

Mikko Kärkkäinen

Olen 25-vuotias ja opiskelen kolmatta vuotta Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Luonteeltani olen tällainen vakavamielinen elostelija. Minua on myös sanottu optimistiseksi realistiksi jota vaivaa liian vilkas mielikuvitus. Viime kädessä varmaan aika tavallinen.

Harrastan Kiipeilyä, gastronomiaa, valokuvausta, elokuvia, lukemista, klubbailua, gonzojournalismia, melontaa, korpimailla seikkailua ja sen sellaista. Voikohan median seuraaminen olla harrastus? Ainakin siihen kuluu aikaa. Paitsi televisiota en omista. Rakentelen myös kaikennäköistä, seuraavaksi on
syntymässä valaisin...

Maailman tärkein asia tällä hetkellä on kun voro vei rakkaan piponi metrosta. Se oli ystävän kutoma punamusta villapipo korvilla. Nyt jäätyy aivot! Mur!

Kiivastun jos verensokeri on alhainen, mutta oikeasti noin kerran vuodessa. Muutoin olen vain väsynyt tai nälkäinen. Olen tylsä riitakumppani, en oikein provosoidu kunnolla.

Uskon lähimmäisenrakkauteen, oman onnensa luomiseen, ja omiin silmiini.

Mielestäni yhteiskuntaan voi vaikuttaa. Vaikutusmahdollisuudethan riippuvat täysin siitä, kuinka täysillä laittaa itsensä likoon. Toistaiseksi pitäydyn ruohonjuuritason vaikuttamisessa, opiskelu olkoon päivätyöni.

Viimeksi hymyilin kun näin Docpoint-festareilla Werner Herzogin leffan Fitzcarraldo. Elokuvassa Klaus Kinski yrittää Fitzcarraldona kehittää jostain rahaa oopperatalon rakentamiseen keskelle Perulaista viidakkoa. Varsin erikoista meininkiä neuroottisella yleisotteella.

Paras lukemani kirja, miten sitä nyt lähtisi vertaamaan kirjoja keskenään, on viime syksyltä mieleeni jäänyt Freudin ja Einsteinin kirjaksi koottu kirjeenvaihto otsikolla "Miksi sotaa?". Vaikka sodan kyseenalaistamiseen ei tarvitakaan poikkeuksellista älyä, on herrojen teksti silti hyvä startti
makuuhuonepasifismiin.

Lähdin mukaan ohjelmaan, koska hyviä keskusteluja mielenkiintoisten ihmisten kanssa ei ole koskaan liikaa. Ja missä muualla keskustelukumppaneiksi "sattuisi" aina sanavalmiita asiantuntijoita. Sen verran tietysti olen egoisti, että ajattelen myös voivani antaa omanlaista näkemystä keskusteluihin.

Isona minusta tulee mesenaatti. Omaisuuden tietoinen kerääminenhän olisi tylsää, jos sitä ei olisi tarkoitus jakaa myöhemmin. Vanhana ukkona voi sitten järjestää kaiken maailman syöminkejä nuorille hehkeille kuvataiteilijoille. Tai ketkä nyt sitten uskaltavatkaan ovelle kolkuttaa. Suunnitelmastani puuttuu enää se
omaisuus.

- Mikko