Oma lapsi ei ole alkanut harrastaa mitään alle kouluikäisenä, ja on alettu etsiä vasta isompana mieluisaa harrastusta: on ollut vaikea löytää mitään mukavaa. Useissa liikuntaharrastuksissa on vain ryhmiä, joissa on hyvin suorituskeskeistä/ammattimaista/tavoitteellista valmennusta jopa 3-4 krt/vko jo 8-10 vuotiaillakin, lisäksi viikonloppuleirejä ja kisoja. Entä jos haluaa vaan harrastaa kevyemmin, ja kenties paria juttua, kumpaakin noin 1-2 krt/vko korkeintaan... sen sijaan että haluaisi täyttää elämänsä kokonaan yhdellä harrastuksella. Jos perheessä on useita lapsia, ja jokaisella 3-4 krt/vko treenejä -> aika täyttä on.
Asioita voi kyllä kokeilla ilman mitään "virallisia" harrastuksia. Asioiden opettelu ei vaadi koulua/seuraa/kerhoa tms. vaan vain omaa tahtoa ja itsekuria.
Ja aikuisenakin voi aloittaa aivan uusia harrastuksia - aikuisena voi valita itse, että uskaltaa kokeilla uusia juttuja, ns. päästä mahdollisista lapsuustraumoistaan yli.
Lajin valitseminen on välillä vaikeaa - tärkeintä tuntuu olevan monille 8-12 vuotiaille kaverit - pitää olla aikaa oikeasti tutustua harrastuksen puitteissa uusiin kavereihin. Harvempi tuon ikäinen on niin tavoitehakuinen ja päämäärätietoinen, että keskittyy vaan treenaamaan, vaikka toki heitäkin on. Jos hyvä kaveri saa mukaan harrastukseen ja porukan yhteishenki on hyvä, voi juttu tuntua alusta alkaen mukavammalta.
Kaikenlainen ympäristön paine vie hauskuuden... mahdollisesti sekin, että joukkueen valmentaja kommentoi joka kerta välineistä lapselle - näinkin on käynyt... minusta noista välineistä puhutaan vanhemmille, joiden vastuulla niiden hankkiminenkin on.
Jos harrastuksessa arvomaailma on kovasti vanhempien oman arvomaailman vastainen, ei harrastus voi kovin pitkäikäiseksi jäädä.
Oma lapsi ei ole alkanut harrastaa mitään alle kouluikäisenä, ja on alettu etsiä vasta isompana mieluisaa harrastusta: on ollut vaikea löytää mitään mukavaa. Useissa liikuntaharrastuksissa on vain ryhmiä, joissa on hyvin suorituskeskeistä/ammattimaista/tavoitteellista valmennusta jopa 3-4 krt/vko jo 8-10 vuotiaillakin, lisäksi viikonloppuleirejä ja kisoja. Entä jos haluaa vaan harrastaa kevyemmin, ja kenties paria juttua, kumpaakin noin 1-2 krt/vko korkeintaan... sen sijaan että haluaisi täyttää elämänsä kokonaan yhdellä harrastuksella. Jos perheessä on useita lapsia, ja jokaisella 3-4 krt/vko treenejä -> aika täyttä on.
Asioita voi kyllä kokeilla ilman mitään "virallisia" harrastuksia. Asioiden opettelu ei vaadi koulua/seuraa/kerhoa tms. vaan vain omaa tahtoa ja itsekuria.
Ja aikuisenakin voi aloittaa aivan uusia harrastuksia - aikuisena voi valita itse, että uskaltaa kokeilla uusia juttuja, ns. päästä mahdollisista lapsuustraumoistaan yli.
Lajin valitseminen on välillä vaikeaa - tärkeintä tuntuu olevan monille 8-12 vuotiaille kaverit - pitää olla aikaa oikeasti tutustua harrastuksen puitteissa uusiin kavereihin. Harvempi tuon ikäinen on niin tavoitehakuinen ja päämäärätietoinen, että keskittyy vaan treenaamaan, vaikka toki heitäkin on. Jos hyvä kaveri saa mukaan harrastukseen ja porukan yhteishenki on hyvä, voi juttu tuntua alusta alkaen mukavammalta.
Kaikenlainen ympäristön paine vie hauskuuden... mahdollisesti sekin, että joukkueen valmentaja kommentoi joka kerta välineistä lapselle - näinkin on käynyt... minusta noista välineistä puhutaan vanhemmille, joiden vastuulla niiden hankkiminenkin on.
Jos harrastuksessa arvomaailma on kovasti vanhempien oman arvomaailman vastainen, ei harrastus voi kovin pitkäikäiseksi jäädä.