Kumpikin näkökulma on tärkeä. Arjessa pitää vaalia yhteenkuuluvuuden tunnetta ja arkisilla teoilla kertoa päivä toisensa jälkeen, että edelleen on sitoutunut puolisoonsa. Ei vain sen vuoksi, ettei kasvettaisi erilleen vaan myös sen vuoksi, että kasvettaisiin yhteen tai samaan suuntaan. Mutta, koska kaikissa parisuhteissa tulee vastaan tilanteita, joita ei ole osannut odottaa tai jotka ovat käsityskyvyn yläpuolella, silloin on syytä myös keskittyä asioiden ja varsinkin tunteiden puhumiseen ja jakamiseen. Tärkeintä silloin on sydämen asenne ja motivaatio puhumiseen, mutta tiedollisista taidoista ja opeista on hyötyä. Pelkkä järkitason puhe ei riitä, sillä parisuhteen pulmissa on kyse tunnetason loukkaantumisista ja hylkäämisistä. Uskaltautuminen siihen, että jakaa puolisonsa kanssa omia syvimpiäkin tunteita ja kokemuksia on usein avain siihen, että kadotettu yhteys jälleen voi alkaa rakentua tai löytyä. Arkiset teot sen yhteyden palauttamisessa ovat merkityksellisiä, jotta puhe tulee todeksi.