Herätkää lehdessä oli mielenkiintoisia pohdintoja, onko avioero ratkaisu?
Otin lehden erään marketin aulasta, johonka jou oli sen heittänyt.
Koittakaa löytää lehti jostain, sopii myös suomen avioeromääriin.
Lainaus
Ei enää pelkkä marginaali-ilmiö?
Joissakin maissa avioeroluvut ovat nousseet pilviin. Esimerkiksi yhdysvalloissa eroaminen oli pitkän aikaa harvinaista, mutta vuoden 1960 jälkeen tilanne muuttui- määrä on noussut häkellyttävän nopeasti. Se kaksinkertaistui noin kymmenessä vuodessa ja jatkoi nousua 80-luvun alkupuolelle saakka, jolloin se vakiintui kehittyneiden länsimaiden korkeimmalle tasolla. Tämän jyrkän jatkuvan nousun johdosta avioero ei ole enää pelkkä marginaali-ilmiö, vaan siitä on 30-vuodessa tullut amerikkalaisen elämänmuodon valtavirtaus.
Artikkelissa käsitellään mm. aiheita.
Jatkuva riitely.
Katkerat sanat.
Uskottomuus.
Kauna.
Vanhemmuus.
Vaikutus eroavan lapsen tunne-elämään.
Avioero voi vaikuttaa tuhoavasti lasten elämään.
****
Suomessa astui voimaan uusi aviolittolaki, jonka jälkeen Suomessa avioerot lähtivät tasiaiseen kasvuun.
Avierojen määrä on ollut vuositasolla noin 14.000, jotka koskettavat 28.000 aikuiasta ja n 30.000 lasta vuosittain.
Luvuissa ei ole mukana avoero-m eikä uusperheiden lapset, koska niitä ei tilastoida.
Mikäli otamme kertoimeksi 20 vuotta taidamme lähestyä miljoonan rajapyykkiä.
Huostaanotettujen, pakkohuostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujan lasten määrä on n. runsaat 20.000. Määrä kasvaa noin 5 prosentin vuosivauhtia.
Perheiden köyhyys, lasten syrjäytyminen kasvaa, joista saa lukea lähes päivittäin tiedotusvälineissä.
Aloin pohtimaan minkälaiset vaikutukset avioeroilla on ollut esimekiksi asuntojen hintojen huimaan kasvuun.
70-luvulla sai kolme huonetta ja keittiön hintaan 70.000 markkaa, nyt hinnat ovat alkaen 60.000 euroa.
Kaksioiden hinnat ovat n 120.000 eurosta ylöspäin, riippuen paikkakunnasta ja sijainnista.
Yksiöiden hinnat alkaen 50.000 euroa.
Aihe kiinnosti ja mietin kun 5 henkinen perhe eroaa tarvitaan sen jälkeen ehkä 5 auntoa.
Eronneille vanhemmille omat asunnot.
Kun lapset kasvavat, aloittavat opinnot, tai saavat työpakan toiselta paikkakunnalta tarvitaan lisäksi kolme asuntoa, eli siis viisihenkinen eroperhe tarvitsee yhteensä viisi auntoa.
Tilanne on tällähetkellä kuitenkin parempi, kuin 70-90 luvuilla, jolloinka asuntolainojen korot olivat 10-20 prosenttia. Tänä päivänä asuntolainan saa noin 3:n prosentin korolla?
Ehkä eroamisen sijasta olisi hyvä pohtia, onko siihen varaa ja mitä lapset ja nuoret joutuvat kärsimään erosta?
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi vuonna 1997 kirjan nimeltä Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle. "Kiitos luin kirjaasi ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Ehkä kirjasta voisi julkaista uudemman painoksen, jonka nimi voisi olla Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret"?
Herätkää lehti helmikuu 2010.
Herätkää lehdessä oli mielenkiintoisia pohdintoja, onko avioero ratkaisu?
Otin lehden erään marketin aulasta, johonka jou oli sen heittänyt.
Koittakaa löytää lehti jostain, sopii myös suomen avioeromääriin.
Lainaus
Ei enää pelkkä marginaali-ilmiö?
Joissakin maissa avioeroluvut ovat nousseet pilviin. Esimerkiksi yhdysvalloissa eroaminen oli pitkän aikaa harvinaista, mutta vuoden 1960 jälkeen tilanne muuttui- määrä on noussut häkellyttävän nopeasti. Se kaksinkertaistui noin kymmenessä vuodessa ja jatkoi nousua 80-luvun alkupuolelle saakka, jolloin se vakiintui kehittyneiden länsimaiden korkeimmalle tasolla. Tämän jyrkän jatkuvan nousun johdosta avioero ei ole enää pelkkä marginaali-ilmiö, vaan siitä on 30-vuodessa tullut amerikkalaisen elämänmuodon valtavirtaus.
Artikkelissa käsitellään mm. aiheita.
Jatkuva riitely.
Katkerat sanat.
Uskottomuus.
Kauna.
Vanhemmuus.
Vaikutus eroavan lapsen tunne-elämään.
Avioero voi vaikuttaa tuhoavasti lasten elämään.
****
Suomessa astui voimaan uusi aviolittolaki, jonka jälkeen Suomessa avioerot lähtivät tasiaiseen kasvuun.
Avierojen määrä on ollut vuositasolla noin 14.000, jotka koskettavat 28.000 aikuiasta ja n 30.000 lasta vuosittain.
Luvuissa ei ole mukana avoero-m eikä uusperheiden lapset, koska niitä ei tilastoida.
Mikäli otamme kertoimeksi 20 vuotta taidamme lähestyä miljoonan rajapyykkiä.
Huostaanotettujen, pakkohuostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujan lasten määrä on n. runsaat 20.000. Määrä kasvaa noin 5 prosentin vuosivauhtia.
Perheiden köyhyys, lasten syrjäytyminen kasvaa, joista saa lukea lähes päivittäin tiedotusvälineissä.
Aloin pohtimaan minkälaiset vaikutukset avioeroilla on ollut esimekiksi asuntojen hintojen huimaan kasvuun.
70-luvulla sai kolme huonetta ja keittiön hintaan 70.000 markkaa, nyt hinnat ovat alkaen 60.000 euroa.
Kaksioiden hinnat ovat n 120.000 eurosta ylöspäin, riippuen paikkakunnasta ja sijainnista.
Yksiöiden hinnat alkaen 50.000 euroa.
Aihe kiinnosti ja mietin kun 5 henkinen perhe eroaa tarvitaan sen jälkeen ehkä 5 auntoa.
Eronneille vanhemmille omat asunnot.
Kun lapset kasvavat, aloittavat opinnot, tai saavat työpakan toiselta paikkakunnalta tarvitaan lisäksi kolme asuntoa, eli siis viisihenkinen eroperhe tarvitsee yhteensä viisi auntoa.
Tilanne on tällähetkellä kuitenkin parempi, kuin 70-90 luvuilla, jolloinka asuntolainojen korot olivat 10-20 prosenttia. Tänä päivänä asuntolainan saa noin 3:n prosentin korolla?
Ehkä eroamisen sijasta olisi hyvä pohtia, onko siihen varaa ja mitä lapset ja nuoret joutuvat kärsimään erosta?
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi vuonna 1997 kirjan nimeltä Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle. "Kiitos luin kirjaasi ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Ehkä kirjasta voisi julkaista uudemman painoksen, jonka nimi voisi olla Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret"?
Quo vadis? Carpe diem!