Muutamassa vuosikymmenessä yhteiskuntamme on karulla tavalla raa'istunut ja elämän kunnioitus on merkittävästi alentunut. Syntymättömän lapsen saa tappaa ja syntyneen elämän saa tuhota muutoin, kunhan se tapahtuu laillisesti.
Biologinen vanhemmuus muodostaa vahvan siteen, joka lähinnä äidin ja lapsen välillä kestää enimmillään jopa 80 vuotta! Muut kuin perheinstituutiot eivät taida yltää tähän.
Yhteiskunnallinen ajattelu on pahoin kaksinaamaistunut. Ydinperheen koossa pitäminen nähdään usein taloudellisesti kannattamattomana ja siksi perhettä ei enää auteta ns. pehmein keinoin, vaikka lakikin sitä vielä edellyttää. Liian varhaisessa vaiheessa otetaan esille lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle, vaikka siitä koituvat kustannukset ovat häkellyttävän suuria. Milloin veronmaksajat tämän tajuavat?
On vaikeaa kuvitella jotain toista liiketoiminnan alaa, joka niin vähäisin panostuksin olisi yhtä tuottoisaa. Onko niin, että kasvava lastensuojeluteollisuus tarvitsee yhä enemmän raaka-ainetta?
Huostaan otettujen lasten tilanne muistuttaa karjatilaa, jossa karjalle annetaan ulkoinen suoja, ravinto ja jossain määrin liikuntaa. Mikään lainsäädäntö ei pakota lastensuojelubisneksen harjoittajaa rakastamaan lasta senkään vertaa kuin karjakko rakastaa lehmää.
Keskisuomalainen 6.11.2010.
Muutamassa vuosikymmenessä yhteiskuntamme on karulla tavalla raa'istunut ja elämän kunnioitus on merkittävästi alentunut. Syntymättömän lapsen saa tappaa ja syntyneen elämän saa tuhota muutoin, kunhan se tapahtuu laillisesti.
Biologinen vanhemmuus muodostaa vahvan siteen, joka lähinnä äidin ja lapsen välillä kestää enimmillään jopa 80 vuotta! Muut kuin perheinstituutiot eivät taida yltää tähän.
Yhteiskunnallinen ajattelu on pahoin kaksinaamaistunut. Ydinperheen koossa pitäminen nähdään usein taloudellisesti kannattamattomana ja siksi perhettä ei enää auteta ns. pehmein keinoin, vaikka lakikin sitä vielä edellyttää. Liian varhaisessa vaiheessa otetaan esille lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle, vaikka siitä koituvat kustannukset ovat häkellyttävän suuria. Milloin veronmaksajat tämän tajuavat?
On vaikeaa kuvitella jotain toista liiketoiminnan alaa, joka niin vähäisin panostuksin olisi yhtä tuottoisaa. Onko niin, että kasvava lastensuojeluteollisuus tarvitsee yhä enemmän raaka-ainetta?
Huostaan otettujen lasten tilanne muistuttaa karjatilaa, jossa karjalle annetaan ulkoinen suoja, ravinto ja jossain määrin liikuntaa. Mikään lainsäädäntö ei pakota lastensuojelubisneksen harjoittajaa rakastamaan lasta senkään vertaa kuin karjakko rakastaa lehmää.
PAAVO LIEVONEN Jyväskylä