Tassukoulu ei toiminut ollenkaan meillä, eikä kyllä mikään muukaan konsti.

Iltapuuron jälkeen alkoi järjetön huuto ja itku, joka kesti 45 minuutista 3 tuntiin! Yritettiin kaikki asiantuntijoiden antamat sekä itse keksityt keinot, mutta ei auttanut. Piti mennä viereen (pinnasänky sängyn reunaan kiinni tai neiti sänkyyn viereen) ja hänen piti saada pitää pikkurillistä kiinni kunnes nukahti. Siinä saattoi mennä pieni ikuisuus. Ja kun koitettiin opettaa nukahtamaan itse, niin se itku oli jotain ihan kamalaa. Lapsi huusi niin kovaa, hysteerisesti ja kauan, että oksensi iltapuurot melkein aina sänkyyn. Kerran koitettiin huudatus-unikoulua, jossa lapsen annetaan vaan huutaa kunnes itse rauhoittuu. Lapsi huusi ja huusi ja huusi kunnes vihdoin hiljeni. Ja kun hiljaa kurkkasimme huoneeseen, niin tämä pieni ihminen makasi pinnasängyssään selällään, naama ja kasvot ja sänky oksennuksessa! Silloin pääsi itku sekä minulta että vaimolta. Mitä jos lapsi olisi vetänyt sen oksennuksen henkeen ja tukehtunut siihen!? Siihen loppui kaikki unikoulut. Tätä "riemua" kesti tasan 3v, ja sitten se loppui kuin seinään ja yöt alkoi sujua hyvin.