Meillä sai ajoittain selkään, tukkapöllyä ja luunappia, joskus aiheesta, joskus aiheen vierestä - aiheellisuuden raja tosin on varsin häilyvä...

En koe, että ruumiillisesta kurituksesta sinällään olisi kuitenkaan jäänyt traumoja. Ennemminkin kehitykseeni on vaikuttanut sisarusten taholta suuntautunut väkivalta (kiusaaminen, tavaroiden vieminen luvatta, väkivallalla ja jopa tappamisella uhkailu) - puolustautuminen käytännössä kiellettiin, kun ei saanut tapella (ja tappeluhan siitä aina syntyi), eikä vanhemmistamme ollut pitämään lapsiaan kurissa. Oli jotensakin ristiriitainen olotila, kun kieliä ei saanut mutta ei myöskään itse ojentaa toista.

Olen edelleen huono puolustamaan itseäni, koen itseni usein voimattomaksi (sosiaalisten) haasteiden edessä ja masennuskausikin on tullut käytyä aikuisuuden kynnyksellä läpi. Oltiin kuitenkin "ihan tavallinen perhe".

Entä jos välillä puhuttaisiin myös sisarusten välisestä väkivallasta ja sen vaikutuksista?

>Kohtuus kaikessa To, 2010-12-02 07:52

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.