jatkoa

Olen itse (melkein sataprosenttinen) homo. Minulla on toistasataa homotuttua sekä moninkertainen määrä mm. hetero-, bi- ja aseksuaaleja lähimmäisiä. Oma kokemukseni on, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei suurimmassa osassa päivittäisiä toimintoja ole mitään merkitystä sillä, mikä henkilön seksuaalinen suuntautuminen on. Eikä se juuri kanssaihmisiä kiinnostakaan.

Minä etenen elämässäni ihan muiden vahvuuksien kuin seksuaalisen suuntautumiseni perusteella, eikä seksuaalinen suuntautumiseni ole koskaan ollut ongelma minulle - eikä kenellekään muullekaan. Jotkut ovat toki olleet yllättyneitä kun ovat jotakin kautta saaneet tietää suuntautumisestani, mutta negatiivisia kommentteja en ole asiasta saanut. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

En myöskään koe elämäni olevan rajoittunutta siksi, että en halua käyttäytyä kuten monet homot käyttäytyvät: hankkivat lävistyksiä, värjäävät tukan mustaksi tai pukeutuvat ja käyttäytyvät vastakkaiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia lainaten.

Kieltäydyn uskomasta, että niitä homoja joita kohdellaan kaltoin, kohdellaan huonosti siksi että he ovat homoja. Heitä kohdellaan kaltoin siksi, että he tuovat seksuaalisen suuntautumisensa esille joka käänteessä! Mistä muut edes tietävät heidän olevan homoja, jolleivät he itse tuo sitä esille.

jatkuu

>H. S. Su, 2011-04-03 20:12

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.