Minusta dokumentti oli todella hyvä, koska siinä näkyi se homoseksuaalisuuden se puoli, jonka psykologi näkee työssään. Turhasta kiusaamisesta syntyvä kärsimys tuhrauttaa.

H.S: oli sitä mieltä, että ohjelmassa olevia ihmisiä on potkittu jostain muusta syystä kuin homoudesta. Tähän sanoisin, että kun ihmistä tarpeeksi erilaisuuden vuoksi rääkätään tai hän kokee, ettei hän voi ikinä kelvata omana itsenään, koviksestakin tulee ennen pitkää säikky ja pelokas.

Pelokkuus ja haavoittuvuus näkyy kehonkielessä ja kiusaajat ovat petoja näkemään epävarmuuden. Oma erilaisuus nousee keskiöön ja ihminen ei jaksa eikä muistakaan tuoda esiin muita ominaisuuksiaan. Eli kun ihmistä ensin syrjittään erilaisuuden vuoksi, häntä aletaan syrjiä myös "outouden" vuoksi.

Ihan sama mekanismi toimii näkyvästi vammaisten kohdalla. H.S.selitti, että vammaisen tai erilaisen pitää varautua syrjintään ja ettei pidä provosoida ympäristöä näyttämällä erilaisuutta. Tämä provosoimattomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että pysyy neljän seinän sisällä. Se oli käytäntö vielä 1960-luvulla, jolloin vammaisia kiellettiin kulkemasta kylän raitilla, koska ovat niin rumia ja pilaavat maiseman.

Suomi ei ole mikään takapajula. Sivistysvaltiossa voidaan vaatia, että vammainen, värillinen tai homo saa kulkea kylänraitilla ihan omana itsenään. Ne, jotka eivät toisen erilaisuutta kestä, pitäisi laittaa erilaisuudensietovalmennukseen.

Ja niille, jotka sanovat homoseksuaaliselle nuorelle, että rukous parantaa, voisivat sanoa myös jalka-amputoitudulle, että rukoile itsellesi uusi raaja. On todella loukkaavaa antaa erilaisen ymmärtää, että muuttuminen on helppo nakki - kunhan vain tahdot tarpeeksi. Ei se tumma ihonvärikään valkeaksi rukoilemalla muutu. Paitsi Michael Jacksonilla.

Jokaisella on oikeus olla ylpeä itsestään sellaisena kuin on. Siksi erilaiset pride-jutut ovat tosi tärkeitä.