Miksi en osaa koskaan sano ei. Entä jos vain lopettaisin lähimmäisten auttamisen ja keskittyisin omaan elämääni. Olenko aikuinen nyt kun olen jo 21. Silti tuntuu lapselta olo. Tekisi mieli ottaa luonnontieteitä sivuaineeksi. Minä en omista mitään. Pitäisiköhän. Ikävä koiria. Otan omaa lomaa ja nukun kerrankin pitkään. Onneksi on koulujutut tehty. Tenttiin pitäisi lukea vielä. Olisinkohan erilainen jos en olisi köyhä. Rakkaus on vain kemiallinen ilmiö. Surku homma. Olisinpa vähemmän kyyninen. Kaipaan vieläkin sitä poikaa, jota näin viimeksi kaksi vuotta sitten. Onkohan mielipiteillä oikeasti mitään väliä. Voisi haaveilla enemmän. Ja mennä eikä meinata. Jokohan suorittaisi metsästäjäntutkinnon. Olisinpa suorapuheisempi. Mitähän isän pään sisällä liikkuu. Miksihän minulla on niin huono tuuri. Pärjäisiköhän eurolla päivässä. Olis pakko. Millainenhan olen vanhana. Ei pitäisi miettiä liikaa tulevaa kun olisi tämäkin hetki elettävänä. Missä informaatio lymyää. Mooren laki, toteutuukohan se. Murphyn laki ainakin. Aina.

>velma To, 2011-03-24 23:08

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.