Psykiatri Martti (1915-2002). Kirja laajennettu painos.

Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat 1999.

Paloheimo kirjoitti osiossa ISÄT sivu 147.
Isän olemassaolo, vaikka lyhyenkin ajalta jääneet muistot, sekä pahat, että hyvät, ovat tärkeitä.

Hyvillä muistikuvilla on suuri merkitys vuosikymmeniä myöhemmin, silloin kun tämä poika pitelee omia lapsiaan. Hänen kehonsa muistaa nuo kosketukset.
Pienikin hyväily, tukan pörröttäminen ohimennessä ja jopa pelkkä polvella istuminen saattaa palata myöhemmin mieleen kultaisena muistona.
On hämmästyttävää nähdä miten vähän tämäntapaisia kosketuksia tarvitaan pojalle ravinnoksi.

Normaalioloissa kun isä on kotona ja perhe koossa, kohtaavat isä ja pikkupoika toisensa kymmeniä, ehkä satoja kertoja päivässä aamusta lähtien.

Poika näkee, miten isä tervehtii vieraita, miten hän käyttäytyy, kaupungilla, junassa, bussissa, miten hän tervehtii vieraita, miten hän kohtelee ja puhuttelee kaupan myyjää, jne.

Kaiken aikaa siirtyy -lempisanani on "valuu" - jotain isän persoonallisuudesta poikaan silloinkin, kun tämä ei erityisesti opeta poikaansa, eikä edes muista, että poika on siinä lähellään ja hänen käyttäytymistään tarkkailemassa.
---------

Henkilökohtaisesti kolmen lapsen isänä ja kahden lapsen isoisänä olen sitä mieltä että, Lapsille isä on tärkeä miehen, isän, puolison malli.

Pojat oppivat isältään tekemään "miesten töitä", joita he tarvitsevat mikäli perustavat perheen.
Aina kotona löytyy jotain remonttia, auton korjaamista, jne.
--

>Papa Olof. Ke, 2011-09-14 13:44

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.