Itse sanoisin, että moni saattaa olla parisuhteeseen tyytymätön silloin kun ei jaksa/halua/uskalla nähdä omaa itseään ja omaa kriisiään. Silloin ajattelee, että puolisosta eroon pääseminen tekee koko elämän autuaaksi. Varmasti se onkin hyvä ratkaisu joskus mutta omaa itseään ja omia (tiedostamattomiakin) ongelmiaan sillä ei pääse pakoon.
Kliseisesti sanoisin, että rehellinen keskustelu on varmasti paikallaan. Eikö sitä voisi suoraan sanoa, että pelkää lapsen turvallisuuden puolesta?
Jos puolisolla on masennusta, niin kannattaa hakea apua ja olla tukena eikä jättää toista yksin. Niin kai sitä itsekin toisen toivoisi vastaavassa tilanteessa tekevän.
Itse sanoisin, että moni saattaa olla parisuhteeseen tyytymätön silloin kun ei jaksa/halua/uskalla nähdä omaa itseään ja omaa kriisiään. Silloin ajattelee, että puolisosta eroon pääseminen tekee koko elämän autuaaksi. Varmasti se onkin hyvä ratkaisu joskus mutta omaa itseään ja omia (tiedostamattomiakin) ongelmiaan sillä ei pääse pakoon.
Kliseisesti sanoisin, että rehellinen keskustelu on varmasti paikallaan. Eikö sitä voisi suoraan sanoa, että pelkää lapsen turvallisuuden puolesta?
Jos puolisolla on masennusta, niin kannattaa hakea apua ja olla tukena eikä jättää toista yksin. Niin kai sitä itsekin toisen toivoisi vastaavassa tilanteessa tekevän.