Luin kysymyksen pariinkin kertaan. Onko tosiaankin niin, että äiti neuvottelee 2-vuotiaan lapsensa kanssa siitä, pitääkö leikki lopettaa ja lähteä kotiin. Ja kun kotiin pitää lähteä, tulee vanhemmalle siitä syyllisyyden tunne. Siis syyllisyyden tunne siitä, että hän vanhempana tekee sen, mikä vanhemman tulee tehdä, ottaa vastuu ja tehdä päätöksiä. Ja sitten mietitään, onko lapsi lannistettu. Siis kuka sitä perhettä oikein pyörittää ja määrää, mitä tehdään? Kaksivuotias lapsiko? Onko kaksivuotias tosiaankin tasavertainen neuvottelukumppani aikuisen kanssa. Ei kai.
Luin kysymyksen pariinkin kertaan. Onko tosiaankin niin, että äiti neuvottelee 2-vuotiaan lapsensa kanssa siitä, pitääkö leikki lopettaa ja lähteä kotiin. Ja kun kotiin pitää lähteä, tulee vanhemmalle siitä syyllisyyden tunne. Siis syyllisyyden tunne siitä, että hän vanhempana tekee sen, mikä vanhemman tulee tehdä, ottaa vastuu ja tehdä päätöksiä. Ja sitten mietitään, onko lapsi lannistettu. Siis kuka sitä perhettä oikein pyörittää ja määrää, mitä tehdään? Kaksivuotias lapsiko? Onko kaksivuotias tosiaankin tasavertainen neuvottelukumppani aikuisen kanssa. Ei kai.