Itselleni käy leikkipuistossa juuri samoin, kun lähdön aika koittaa: kannan huutavan tyttöni (2v) kainalossa kotiovelle asti. En neuvottele lähdöstä hänen kanssaan, mutta ilmoitan kyllä muutamaa minuuttia ennen, että kohta mennään. Hän vastaa "eikä" ja jatkaa leikkiä. Kun kumarrun hänen puoleensa ja sanon, että nyt lähdetään, kerätäänpä lelut pois, niin alkaa huuto. Mutta kuten tässä joku totesi: 2v ei päätä lähtöajoista. Kun mennään, niin mennään, vaikka sitten sillain kainalossa kirkuen. Ja kotona kun saa sitä ruokaa, niin johan mielikin jo piristyy. :)
Itselleni käy leikkipuistossa juuri samoin, kun lähdön aika koittaa: kannan huutavan tyttöni (2v) kainalossa kotiovelle asti. En neuvottele lähdöstä hänen kanssaan, mutta ilmoitan kyllä muutamaa minuuttia ennen, että kohta mennään. Hän vastaa "eikä" ja jatkaa leikkiä. Kun kumarrun hänen puoleensa ja sanon, että nyt lähdetään, kerätäänpä lelut pois, niin alkaa huuto. Mutta kuten tässä joku totesi: 2v ei päätä lähtöajoista. Kun mennään, niin mennään, vaikka sitten sillain kainalossa kirkuen. Ja kotona kun saa sitä ruokaa, niin johan mielikin jo piristyy. :)