Keräsin eräänä syksynä pihapihlajastamme ison sankollisen marjoja. Ajattelin keittää niistä hyytelöä. Syksy oli silloin jo pitkällä ja öisin oli ollut pakkasia. Marjat olivat lähes jäisiä. Toin marjat sisään ja jätin ne sulamaan sankossa kylpyhuoneemme hiukan lämpimälle lattialle. Aamulla näky oli ällöttävä, sankon päällinen kuhisi pieniä matoja. Marjat matoineen päätyivät pikapikaa metsään metsäneläimille ja linnuille. Sen jälkeen en ole pihlajanmarjoihin koskenut.