Paljon elämänoppaita lukeneena, kuunnelleena ja miettineenä, tämän sinänsä hyväntuntoisen opin kohdalla, tulee mieleen kaksi sanaa: epärealistiset odotukset.
Kaikki liian hyvää ollakseen totta -tunteet. Intuitio siitä, että jollekin voi käydä tosi huonosti, jos hän alkaa uskoa vaikkapa nyt tähän ajatuksen voimaan.
Kaikkea pitää epäillä, sillä mikään ei ole täydellistä, kaikkeen sisältyy riskejä ja yhtä totuutta ei ole.
Vaikutan ehkä epäluuloiselta, mutta joskus on syytä olla varovainen. Ihmisillä on tapana heittäytyä täysillä uskomiinsa asioihin, eikä siitä aina seuraa todellakaan vain hyvää. Siis kaikella on puolensa, kaikilla asioilla vähintään kaksi puolta ja kuullakin pimeä puolensa.
Paljon elämänoppaita lukeneena, kuunnelleena ja miettineenä, tämän sinänsä hyväntuntoisen opin kohdalla, tulee mieleen kaksi sanaa: epärealistiset odotukset.
Kaikki liian hyvää ollakseen totta -tunteet. Intuitio siitä, että jollekin voi käydä tosi huonosti, jos hän alkaa uskoa vaikkapa nyt tähän ajatuksen voimaan.
Kaikkea pitää epäillä, sillä mikään ei ole täydellistä, kaikkeen sisältyy riskejä ja yhtä totuutta ei ole.
Vaikutan ehkä epäluuloiselta, mutta joskus on syytä olla varovainen. Ihmisillä on tapana heittäytyä täysillä uskomiinsa asioihin, eikä siitä aina seuraa todellakaan vain hyvää. Siis kaikella on puolensa, kaikilla asioilla vähintään kaksi puolta ja kuullakin pimeä puolensa.