En toki halua ryhtyä onnellisuuden latistajaksikaan :)! On erittäin tärkeää että jokainen voi kokea elämänsä maksimaalisen mielekkääksi; Olennaista onkin, että yhteisönä kun elämme niin jokaisella olisi siihen oikeus ja mahdollisuus. Kun yksilöt kokevat arkikokemuksien kautta merkityksellisiä elämyksiä, he kokevat ne hyvin yksilöllisesti ja tavat ovat mitä moninaisimpia. Mutta suurin ongelma on se, että yksilöiden elämän mielekkyyden EHDOT ovat toisilla rakentuneet kollektiivisesti kestävistä aineksista ja toisilla kollektiivia enemmän tai vähemmän hajoittavista aineksista; jos yksilön onnellisuuden ehdot ovat luonteeltaan kollektiivista tasapainoa hajoittavia käytänteitä ja asenteita, silloin tällaisen yksilön onnellisuus on illusiivinen, herkästi hajoava ja ympäristöä "tuhoava"!

Kollektiivista tasapainoa rikkovia voimia voisivat olla mm. oman fyysisen sekä henkisen terveyden laiminlyönti, toiselle yksilölle fyysisten tai henkisten pahoinvointien aiheuttaminen (ongelmallinen?), ympäristön rakenteiden (instituutioiden) ja luonnon kestävyyden laiminlyönti; esim. kilpailu ja ahneus eivät todellakaan tue kestävää kollektiivista olemassaoloa!

Jos onnellinen ihminen hajottavista aineksista huolimatta ei koe ongelmana tuntea, ajatella ja toimia kollektiivista kestävyyttä rikkovalla tavalla (välttämättä hän ei aina tiedä toimintansa seurauksia), silloin onnellisuus perustuu puhtaalle illuusiolle, jonka takeena on vain aidon informaation ja moraalin puute. Samoin tällainen yksilö kuuluu joukkoon, jolle on ominaista vääjäämättä tuhota oma onnellisuuden alusta! Länsimainen liberaali koulutusjärjestelmä valitettavasti tukee tällaisten yksilöiden kasvattamista!

Tällainen asenne ei ole vienyt ainakaan minulta myönteisyyden asennetta, eikä neuroottisuuteni ole onneni esteenä! :)