Tulipa surullinen olo kun luin tätä artikkelia.

Olen juuri 30 ikävuoden kynnyksellä ja parisen vuotta sitten ulkomaille (pysyvästi) muuttanut.

Arvostan uudessa kotimaassani AITOA tasa-arvoa, joka näkyy muun muassa aivan toisenlaisina uramahdollisuuksina kuin Suomessa. Myös miehet ovat erlaisia: periaatteessa samanlaisia kuin suomalaiset miehet, mutta täkäläisillä miehillä on huikeasti kehittyneemmät sosiaaliset taidot, vähemmän painetta päästä sänkypuuhiin uuden naisen kanssa ja kaiken kaikkiaan jotenkin enemmän aitoa arvostusta naisia kohtaan.

Omat kokemukseni suomalaisista miehistä ovat kaikkiaan karmivia - nyt on vaikea kuvitella, että koulutetut ihmiset tekevät toisille niin inhottavia temppuja kuin omalle kohdalleni on sattunut. Suomi-mies on keskimäärin kylmä ja suomalainen tasa-arvo on sitä, että kaikkien kotitöiden ja lasten hoitamisen lisäksi nainen maksaa kaikesta vähintään puolet.

Suurin haasteeni uudessa kotimaassani onkin ollut sisäistää, että enhän minä olekaan vastakkaiselle sukupuolelle arvoton reikä tai työnantajalle tikittävä aikapommi, jota on roikotettava vuosikausia määräaikaisten työsuhteiden ketjussa ilman toiveita ylenemisestä.

Hassua, miten sitä osaakaan arvostaa uudessa kotimaassaan ihan pieniä, arkisia asioita - kiitos Suomen.

>Maasta muuttanut La, 2012-01-14 23:31

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.