Olen monesti melko vihaisena pannut merkille juuri tuon läheisten halun määritellä toisten elämää, siis röyhkeästi puuttua henkilökohtaisiin valintoihin, jotka eivät kenellekään muulle kuulu. Minun äitini on löytänyt isäni kuoleman jälkeen sattumalta rinnalleen miellyttävän ihmisen. Jostain syystä sisareni pitivät asiaa jotenkin sopimattomana ja kohtelivat äidin kumppania aluksi töykeästi. En voi käsittää tätä reaktiota, sillä minä olin alusta asti iloinen äidin uudesta, selvästi hyvästä liitosta. Isä on kuollut, mutta ei äidin tarvitse sen takia lopettaa elämistä.

>Fiona Pe, 2012-01-27 16:18

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.