myöskin vanhemmalle naisihmiselle on raskasta puolison menetys.jäin jo toista kertaa leskeksi.olin 43 vuotias jäädessäni ensimmäistä kertaa yksin ,tosin lapset olivat jo isoja ja toimeentuloni oli hyvä.15vuotta yksinoltuani tapasin mieheni pohjoisessa lomamatkalla,olin varma ollut ettei sellaista miestä olekaan enää kenen kanssa haluaisin jakaa elämäni,mutta kun se tulee kohdalle haluaa jakaa kohtalotoverin kanssa elämänsä.sen vain jostakin tietää.seurustelimme 4 vuotta ja jossain vaiheessa muutimme yhteenja 4 vuotta sitten menimme naimisiin.olimme todella onnellisia ja vietimme tavallista rauhallista kotielämää kun miehenikin jäi eläkkeelle.viime kesänä mieheni selkä kipeytyi,enkä saanut häntä lähtemään lääkäriin,hän vetosi että kyllä se menee ohi.lopulta hän antoi luvan tilata lääkäriaika,aika oli vasta kuuauden päästä,kun lopulta pääsimme vastaanotolle matka suuntautui keskussairaalaan jonne hän jäi hoidettavaksi.syöpä.se on kova sana .tauti oli ehtinyt levitä joka paikkaa,mm selkärankaan.kuukauden kuluttua siitä menetin rakkaani.vanhempana kun löytää sen rakkauden ja saa olla onnellinen,ei siitö halua luopua.minulla on niin kova ikävä häntä.vaikka luopuminen on ikävää jäihän minulle hyvät muistot,niitä ei minulta vie kukaan.

>mussalon mummo La, 2012-01-28 13:12

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.