jäin itse leskeksi 35 vuotiaana ja hyvin yllättäen,vaimoni käytännössä kuoli syliini eräänä sunnuntaiaamuna sängyssämme.vaimoni oli raskaana viikolla 31 ja odotti kaksosia.kuolinsyytä ei koskaan saatu selville!
jäin yh.leskeksi 5 ja 7 seitsemän vuotiaille pojille,arki kulki sukulaisten auttamana pitkään ja ilman heidän apua
ei siitä mitään olisi tullutkaan.
kun sitten löysin uuden puolison,alkoivat jotkut läheiseni moralisoimaan elämääni ja valintoja.ilmeisesti heidän mielestä minun olisi pitänyt kulkea mustissavaatteissa ja ruikuttaa surkeaa elämääni,kait minua olisi silloin ollut helpompi auttaa,ja heidän helpompi olla vierelläni.
uuden naisen tuleminen elämääni oli heille kait jonkinlainen
uhka,mutta minulle se oli kuin auringon nousu pitkän pimeän yön jälkeen.
nyt monen vuoden jälkeen vesi kulkee taas omassa uomassaan
ja ihmiset ovat oppineet tuntemaan toisensa,mutta silti välillä tulee mieleen ihmisten silloiset puheet ja mielipiteet,se on kai niin helppo neuvoa muita elämään elämäänsä oikein.