Kuten tamperelainen, meilläkin on sovittu työnantajien kanssa siitä, että tullaan ja lähdetään lasten ehdoilla. Minä olen lasten ihan pieninä ollessa työhaastatteluissa sanonut suoraan, että aamut ja iltapäivät pitää olla joustavia lasten ehdoilla, tai en ota hommia vastaan. Ei ole koskaan muodostunut ongelmaksi.
Koska olemme voineet vuorotella sellaisina aamuina joina on kokous tai täsmämeno, lapset ovat aina saaneet herätä omaan tahtiinsa. Ja yhdeksään mennessä ollaan ehditty päiväkotiin.
Tietysti sittenkin on joskus pinna kiristynyt väärät vaatteet - tai liian löysät kengännauhat -uhmaan. Aika nopeasti siinä kuitenkin tajuaa tuon kolumnin viisauden: että minä tässä seison kiukkuineni ja turhautumisineni ihan yksin. Absurdiahan se on. Ja kun sen huomaa, on helppo pyytää lapselta anteeksi, sovitella lisää ja pudottaa kiireensä. En tiedä mistä johtuu, mutta tätä nykyä 9 ja 12 -vuotiaat nousevat ajoissa, syövät heille laitetun aamupalan ja lähtevät kouluun kaikessa rauhassa. Siitä rauhallisuudesta olen onnellinen.