Olen pian 30 vuotta täyttävä nainen, jolla on takanaan vain pari lyhyttä, pettymykseen päättynyttä parisuhdetta. En ole koskaan erityisen painokkaasti tuonut esille, että haluan äidiksi, mutta niinpä vaan miehet ovat minua vältelleet...
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku on omasta tahdostaan lapseton. Enemmän minuun sattuu se, että suvun vanhimpana lapsenlapsena saan suolaa haavoihin joka ikinen kerta, kun tapaan sukulaisiani. Heille olen liian ronkeli, "jo parhaan lapsentekoiän ohittanut", liian itsekäs, liian hankala kelvatakseen kenellekään ja mitä nyt on tullut kuultua...
Pointtini on varmaankin se, että tuntuu pahalta lukea ihmisistä, jotka ovat vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa ja heillä olisi käytännössä mahdollisuus hankkia lapsia, jos näin haluaisivat. Minulla kun ei ole koskaan ollut vakaata parisuhdetta, johon niitä lapsia olisi voinut syntyä.
Olisin ikionnellinen pelkästä parisuhteesta, mutta vielä onnellinen, jos joku joskus haluaisi lapsia kanssani.
Niin se vaan on: elämä on epäreilua peliä.
Olen pian 30 vuotta täyttävä nainen, jolla on takanaan vain pari lyhyttä, pettymykseen päättynyttä parisuhdetta. En ole koskaan erityisen painokkaasti tuonut esille, että haluan äidiksi, mutta niinpä vaan miehet ovat minua vältelleet...
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku on omasta tahdostaan lapseton. Enemmän minuun sattuu se, että suvun vanhimpana lapsenlapsena saan suolaa haavoihin joka ikinen kerta, kun tapaan sukulaisiani. Heille olen liian ronkeli, "jo parhaan lapsentekoiän ohittanut", liian itsekäs, liian hankala kelvatakseen kenellekään ja mitä nyt on tullut kuultua...
Pointtini on varmaankin se, että tuntuu pahalta lukea ihmisistä, jotka ovat vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa ja heillä olisi käytännössä mahdollisuus hankkia lapsia, jos näin haluaisivat. Minulla kun ei ole koskaan ollut vakaata parisuhdetta, johon niitä lapsia olisi voinut syntyä.
Olisin ikionnellinen pelkästä parisuhteesta, mutta vielä onnellinen, jos joku joskus haluaisi lapsia kanssani.