Pahinta elämässä on tehdä jotain mitä ei oikeastaan halua. Se on hyvä jos tietää mitä haluaa tai ei halua, eikä siihen ole muilla mitään sanottavaa. Vaikka lapset tuovat iloa ja rakkautta, elämä lasten kanssa myös vaatii paljon, eikä siihen pidä lähteä mistään ulkoisista syistä. Itse odotan toista lasta ja mitä tulee raskauteen, tässä olotilassa ei ainakaan ole mitään kadehdittavaa. Sanonpahan vain teille jotka ette halua tätä kokea, että itsekkin lisääntyisin mielelläni niin että lapsi kasvaisi jossain tekokohdussa laboratoriossa. Olo on surkea jo alussa ja kokemuksen mukaan vain pahenee loppua kohti. Tähän kun lisää jatkuvat ravaamiset lääkärillä ja neuvolassa ja synnärin neuvostoliitosta perityn "ihmisystävällisyyden", niin ou jee. Lapsettomuudessa on puolensa.