Ne perinteiset syyt hankkia lapsia sekä tietoista lapsettomuutta vastaan tuntuvat absurdeilta ja kliseiltä, kun on itse nuori eikä ole vielä valmis perheellistymiseen. Nyt keski-ikäisenä perheenäitinä ne ovat mielestäni yhä enemmän asiaa.
Mielestäni 25-30 -vuotias on aivan liian nuori lyömään lukkoon, ettei koskaan halua lapsia. Tunnen useampia, joiden mieli on muuttunut 35 ikävuoden jälkeen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu vanhemmiksi, eikä heita siihen pidä painostaa. Monessa tapauksessa kuitenkin ne syyt, joita esitetään lapsettomuuden puolesta, vaikuttavat lähinnä tilapäisiltä: kuka haluaisi vielä viisikymppisenä tanssia joka viikko aamuun asti kaksikymppisten joukossa? Nuoruus elämänvaiheena jatkuu entistä kauemmin, mutta koska hedelmällisyydellä on rajansa, on kuitenkin ajoissa osattava nähdä tämän hetken ohi ja tehtävä harkittu päätös.
Eläkkeiden maksaminen ihmisen jälkikasvun tuottavuuden mukaan tuskin on mahdollista tai järkevää. Lähinnä tuolla eläkekysymyksellä kai viitattiin siihen, että yhteiskunnan jäsenet ovat riippuvaisia toisistaan, eivätka lapsettomat ole pelkkiä muitten kulujen maksajia, niin kuin he usein uskovat.
Vaikka maailmassa on liikakansoitusta on kuitenkin jokaisen yhteiskunnan edun mukaista, ettei väestössä tule kovin jyrkkiä romahduksia. On mielestäni reilumpaa, että jokainen perhe kasvattaa pari lasta suhteellisessa hyvinvoinnissa, kuin että vähänkään paremmissa töissä olevat naiset jäävät lapsettomiksi (vrt. esim. Saksan "Generation kinderlos") ja yhä suurempi osa lapsista syntyy kaikkein köyhimpien ja vähiten koulutettujen (maahanmuuttaja)naisten suurperheisiin.
Suomessa asiat ovat varsin hyvin ja koska tällaista kahtiajakoa ei vielä ole, työnantajienkin on otettava perheellisten tilanne huomioon ja otettava töihin myös äitejä. Muualla naisten on selvemmin valittava: työ vai lapset.
Ne perinteiset syyt hankkia lapsia sekä tietoista lapsettomuutta vastaan tuntuvat absurdeilta ja kliseiltä, kun on itse nuori eikä ole vielä valmis perheellistymiseen. Nyt keski-ikäisenä perheenäitinä ne ovat mielestäni yhä enemmän asiaa.
Mielestäni 25-30 -vuotias on aivan liian nuori lyömään lukkoon, ettei koskaan halua lapsia. Tunnen useampia, joiden mieli on muuttunut 35 ikävuoden jälkeen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu vanhemmiksi, eikä heita siihen pidä painostaa. Monessa tapauksessa kuitenkin ne syyt, joita esitetään lapsettomuuden puolesta, vaikuttavat lähinnä tilapäisiltä: kuka haluaisi vielä viisikymppisenä tanssia joka viikko aamuun asti kaksikymppisten joukossa? Nuoruus elämänvaiheena jatkuu entistä kauemmin, mutta koska hedelmällisyydellä on rajansa, on kuitenkin ajoissa osattava nähdä tämän hetken ohi ja tehtävä harkittu päätös.
Eläkkeiden maksaminen ihmisen jälkikasvun tuottavuuden mukaan tuskin on mahdollista tai järkevää. Lähinnä tuolla eläkekysymyksellä kai viitattiin siihen, että yhteiskunnan jäsenet ovat riippuvaisia toisistaan, eivätka lapsettomat ole pelkkiä muitten kulujen maksajia, niin kuin he usein uskovat.
Vaikka maailmassa on liikakansoitusta on kuitenkin jokaisen yhteiskunnan edun mukaista, ettei väestössä tule kovin jyrkkiä romahduksia. On mielestäni reilumpaa, että jokainen perhe kasvattaa pari lasta suhteellisessa hyvinvoinnissa, kuin että vähänkään paremmissa töissä olevat naiset jäävät lapsettomiksi (vrt. esim. Saksan "Generation kinderlos") ja yhä suurempi osa lapsista syntyy kaikkein köyhimpien ja vähiten koulutettujen (maahanmuuttaja)naisten suurperheisiin.
Suomessa asiat ovat varsin hyvin ja koska tällaista kahtiajakoa ei vielä ole, työnantajienkin on otettava perheellisten tilanne huomioon ja otettava töihin myös äitejä. Muualla naisten on selvemmin valittava: työ vai lapset.