"Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA."
Valitettavasti, vai pitäisikö pikemminkin sanoa kaikeksi onneksi, edellinen lause on faktaa vain osittain. Edellä mainitussa kommentissa viitataan Reach-asetuksen liitteeseen XVII. Liite aineineen on totta, mutta tulkinta 800 aineen jokapäiväisestä kuluttajakäytöstä on harhaanjohtava. Kyseisellä listalla on nimittäin erittäin suuri määrä aineita, jotka ovat teollisuuden välituotteita, kuten maaöljyjakeita, kaasuöljyjä, kivihiilitervaa tai metallien käsittelyssä käytettäviä aineita. Tuotteet on tarkoitettu vain teollisuus- ja ammattikäyttöön. Suuri osa listan aineista ei ole kuluttajamarkkinoilla, -käytössä - vielä vähemmän jokapäiväisesti.
Jos Ylen Olotila-sivustolla puhutaan markkinoista, oletusarvona on, että kyseessä ovat kuluttajamarkkinat - varsinkin, kun edellä on kerrottu E-koodeista, INCI-listoista, leluista ja tekstiileistä. Teollisuuden käyttämiä aineita ja välituotteita ei pidä sotkea näihin. Elintarvikkeilla ja kosmetiikalla on oma lainsäädäntönsä, ne eivät sisälly Reachiin. Lainsäädäntöä tarvitaan paitsi kuluttajien ja ympäristönsuojelun turvaksi, myös työturvallisuuden kannalta. Kuluttajaviestinnässä on erittäin tärkeää erottaa olennainen epäolennaisesta. Kyseisellä listalla on toki mukana aineita, joita löytyy kuluttajatuotteista, kuten atsoväriaineita, nahankäsittelyaineita, muovien pehmittimiä, palonestoaineita. Näistä aineista on syytä tiedottaa kuluttajia.Kuluttajille pitää kertoa aineiden haitoista, mutta ei kannata pelotella aineilla, joihin kuluttaja ei törmää. Hieman hurjalta myös vaikuttaa E-koodien ja kemikaalien pahisten käsittely samassa artikkelissa.
Anonyymille kommentoijalle tiedoksi, että kuluttajien ei tarvitse vaivautua lukemaan EU-dokumentteja. Ne on tarkoitettu yrityksille, mutta esimerkiksi Ympäristöministeriön sivuilla on suht' tiivis yhteenveto asiasta. Ks. alla oleva linkki.
Ericalle: Ennen oli niin, että viranomaisten piti osoittaa kemikaalien haitallisuus. Reach käänsi asian siten, että nykyisin vastuu kemikaalien turvallisuuden todistamisesta on teollisuudella.
"Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA."
Valitettavasti, vai pitäisikö pikemminkin sanoa kaikeksi onneksi, edellinen lause on faktaa vain osittain. Edellä mainitussa kommentissa viitataan Reach-asetuksen liitteeseen XVII. Liite aineineen on totta, mutta tulkinta 800 aineen jokapäiväisestä kuluttajakäytöstä on harhaanjohtava. Kyseisellä listalla on nimittäin erittäin suuri määrä aineita, jotka ovat teollisuuden välituotteita, kuten maaöljyjakeita, kaasuöljyjä, kivihiilitervaa tai metallien käsittelyssä käytettäviä aineita. Tuotteet on tarkoitettu vain teollisuus- ja ammattikäyttöön. Suuri osa listan aineista ei ole kuluttajamarkkinoilla, -käytössä - vielä vähemmän jokapäiväisesti.
Jos Ylen Olotila-sivustolla puhutaan markkinoista, oletusarvona on, että kyseessä ovat kuluttajamarkkinat - varsinkin, kun edellä on kerrottu E-koodeista, INCI-listoista, leluista ja tekstiileistä. Teollisuuden käyttämiä aineita ja välituotteita ei pidä sotkea näihin. Elintarvikkeilla ja kosmetiikalla on oma lainsäädäntönsä, ne eivät sisälly Reachiin. Lainsäädäntöä tarvitaan paitsi kuluttajien ja ympäristönsuojelun turvaksi, myös työturvallisuuden kannalta. Kuluttajaviestinnässä on erittäin tärkeää erottaa olennainen epäolennaisesta. Kyseisellä listalla on toki mukana aineita, joita löytyy kuluttajatuotteista, kuten atsoväriaineita, nahankäsittelyaineita, muovien pehmittimiä, palonestoaineita. Näistä aineista on syytä tiedottaa kuluttajia.Kuluttajille pitää kertoa aineiden haitoista, mutta ei kannata pelotella aineilla, joihin kuluttaja ei törmää. Hieman hurjalta myös vaikuttaa E-koodien ja kemikaalien pahisten käsittely samassa artikkelissa.
Anonyymille kommentoijalle tiedoksi, että kuluttajien ei tarvitse vaivautua lukemaan EU-dokumentteja. Ne on tarkoitettu yrityksille, mutta esimerkiksi Ympäristöministeriön sivuilla on suht' tiivis yhteenveto asiasta. Ks. alla oleva linkki.
Ericalle: Ennen oli niin, että viranomaisten piti osoittaa kemikaalien haitallisuus. Reach käänsi asian siten, että nykyisin vastuu kemikaalien turvallisuuden todistamisesta on teollisuudella.
Aiheesta lisää: http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/04/reachin-jaljilla.html