Ei ole kaikkia hippejä karvoihinsa katsomista. Letkuja varastavat vain he hipit, jotka sekoittaa kumissiin omat pontikkansa. Kun sen käymisastiana käytetyn bensakanisterin kylki alkaa somasti pullistua kuin iäkkään hammassärkyisen neiti-ihmisen poski, rupeavat he hipit vilkuilemaan kylän rautakaupan varaston suuntaan letkun näkemisen autuaassa toivossa. Sellainen lyödään astian kyljen läpi ja puutappi vuollaan päähän. Sitten alkaa turmioelämä, jota me muut hipit verhojen raosta kateellisina katselemme.
Itse olen keväästä asti säästänyt letkunpätkiä uutta vuotta varten. Niistä voi rakennella somia pyroteknisiä välineitä. Maassamme (tai ilmassamme, oikeastaan) ammuskeltavat ilotulitteet valmistetaan pääosin Kiinassa, mikä on kotimaisen käsityön aliarvioimista. Kenelläpä ei maustehyllyllä ole vanhentumassa sellaisia aineita kuin kaliumperkloraattia, kaliumnitraattia, strontiumkarbonaattia, bariumnitraattia, puhumattakaan antimonisulfidista, resinoxista tai dextrinistä. Katsokaapa huviksenne niiden purkkien pienellä painettua pränttiä. Eikö vain lienekin vanhentuneita osa?
Näitä aineita voi puisella survimella tunkea tiiviisti letkunpätkän sisään. Sitten päähän lyhyt pätkä sytytyslankaa ja komeus ohuella mutta kestävällä rihmalla nuolen kylkeen kiinni. Rihmaa löytyy vaimon ompelulaatikosta ja siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. En ole huomannut.
Sitten vain haetaan vintiltä isoisän jalkajousi ja aletaan odottaa vuodenvaihdetta. Kun kellot kajahtaa, otetaan sihti SWS. Jos panos on oikeanpainoinen ja nousukulma oikea, niin kohta levittävät räjähteet pelkoa, kauhua, bengalintulta sekä palavaa alumiinia ja litiumkarbonaattia naapuritontin ylle. Silloinpa läikähtää sulaa tinaa isännän kauhasta heidän korvaamattomalle (kuulemma) persialaiselle matolle ja vaimonsa glögilasi kirpoaa kädestä samalle em matolleen. Lapsensa säästyvät pelästykseltä, sillä he arvattavasti ovat räjäyttämässä jälleen kerran meidän postilaatikkoa.
Arv. hra kirj. Kajo
Ei ole kaikkia hippejä karvoihinsa katsomista. Letkuja varastavat vain he hipit, jotka sekoittaa kumissiin omat pontikkansa. Kun sen käymisastiana käytetyn bensakanisterin kylki alkaa somasti pullistua kuin iäkkään hammassärkyisen neiti-ihmisen poski, rupeavat he hipit vilkuilemaan kylän rautakaupan varaston suuntaan letkun näkemisen autuaassa toivossa. Sellainen lyödään astian kyljen läpi ja puutappi vuollaan päähän. Sitten alkaa turmioelämä, jota me muut hipit verhojen raosta kateellisina katselemme.
Itse olen keväästä asti säästänyt letkunpätkiä uutta vuotta varten. Niistä voi rakennella somia pyroteknisiä välineitä. Maassamme (tai ilmassamme, oikeastaan) ammuskeltavat ilotulitteet valmistetaan pääosin Kiinassa, mikä on kotimaisen käsityön aliarvioimista. Kenelläpä ei maustehyllyllä ole vanhentumassa sellaisia aineita kuin kaliumperkloraattia, kaliumnitraattia, strontiumkarbonaattia, bariumnitraattia, puhumattakaan antimonisulfidista, resinoxista tai dextrinistä. Katsokaapa huviksenne niiden purkkien pienellä painettua pränttiä. Eikö vain lienekin vanhentuneita osa?
Näitä aineita voi puisella survimella tunkea tiiviisti letkunpätkän sisään. Sitten päähän lyhyt pätkä sytytyslankaa ja komeus ohuella mutta kestävällä rihmalla nuolen kylkeen kiinni. Rihmaa löytyy vaimon ompelulaatikosta ja siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. En ole huomannut.
Sitten vain haetaan vintiltä isoisän jalkajousi ja aletaan odottaa vuodenvaihdetta. Kun kellot kajahtaa, otetaan sihti SWS. Jos panos on oikeanpainoinen ja nousukulma oikea, niin kohta levittävät räjähteet pelkoa, kauhua, bengalintulta sekä palavaa alumiinia ja litiumkarbonaattia naapuritontin ylle. Silloinpa läikähtää sulaa tinaa isännän kauhasta heidän korvaamattomalle (kuulemma) persialaiselle matolle ja vaimonsa glögilasi kirpoaa kädestä samalle em matolleen. Lapsensa säästyvät pelästykseltä, sillä he arvattavasti ovat räjäyttämässä jälleen kerran meidän postilaatikkoa.