Monen, mutta ei kaikkien, koirarodun ulkomuotoon ja luonteeseen löytyy yksi yhteinen kehitystä muovannut piirre: ihminen on jalostanut koirarotuja omien mieltymystensä mukaan. Jalostustoiminta sinänsä on ollut niin geneettistä monimuotoisuutta karsivaa, että seurauksena on myös joukko perinnöllisiä sairauksia.

Sinänsä tämä artikkeli tekee tahtomattaan monen tämän päivän koiranomistajan kanssa saman virheen.
Koira tavalla tai toisella inhimillistetään. Puhutaan koiran luonteenpiirteistä, jotka ovat mahdollisia vain ihmiselle: rento elämänasenne, valloittava persoona, riippumaton luonne jne.
Totuus on, että koira ei ole riippumaton luonteeltaan. Se on ehdoton laumaeläin. Valtaosa käytöshäiriöistä johtuu siitä, että koira ei ole saanut olla laumassa, jossa on oikea laumanjohtaja. Tässä suhteessa on ymmärrettävää, että pieniä koiria suositaan helpompina. Ne korkeintaan äksyilevät väärin kasvatettuna. Suuret koirat käyvät vastaavassa tilanteessa naapuruston kimppuun. Monen energiatasoltaan korkean ja itsepäisen koiran pyrkimys päästä itse laumanjohtajaksi (dominanssi) aiheuttaa suuren epävarmuuden ja lopulta aggressiivisen käyttäytymisen laumassa, jossa pitäisikin johtaa ihmisisä.