Mieheni kuoli tapaturmaisesti jokin aika sitten. Minulla on edelleen hänen t-paitansa unirättinäni. Siinä on hänen tuoksunsa, aika vaimeana jo nyt, mutta vielä tuntuu. Ikävä on edelleen niin valtava, kuin kauhakaivuri rouhisi rintaa. Paidan tuoksu tuntuu lähes ainoalta konkreettiselta, mitä hänestä on jäljellä. En tiedä missä vaiheessa tuoksu aikanaan haihtuu, missä minun tuoksuni alkaa ja hänen loppuu. Niinhän se oli hänen eläessäänkin, rakkautemme oli niin voimakasta ja itsestään selvää.
Mieheni kuoli tapaturmaisesti jokin aika sitten. Minulla on edelleen hänen t-paitansa unirättinäni. Siinä on hänen tuoksunsa, aika vaimeana jo nyt, mutta vielä tuntuu. Ikävä on edelleen niin valtava, kuin kauhakaivuri rouhisi rintaa. Paidan tuoksu tuntuu lähes ainoalta konkreettiselta, mitä hänestä on jäljellä. En tiedä missä vaiheessa tuoksu aikanaan haihtuu, missä minun tuoksuni alkaa ja hänen loppuu. Niinhän se oli hänen eläessäänkin, rakkautemme oli niin voimakasta ja itsestään selvää.