Ihan samalla tavalla kuin aikuisten lahjoissa, hyviin tapoihin kuuluu lahjasta kiittäminen ja ilahtuminen. Lapsi kaiken lisäksi antaa lahjoja aina täysin vilpittömästi pelkästään siksi, että haluaa ilahduttaa ja osoittaa, että rakastaa. Eihän aikuinenkaan aina osaa antaa lahjaa, joka oikeasti ilahduttaa, mutta kuka aikuista lahjan antajaa haukkuisi? Eihän lapsi ymmärrä, tai muista, hienon lahjaidean keksiessään, että se on ehkä jotenkin vahingollinen. Lapsi kun ei ymmärrä aikuisten raha-asioita tai arvoja muutenkaan.
Täytyy olla todella tietämätön kasvattaja, jos ei tällaista tajua. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen yllättävissä tilanteissa, ja ensimmäinen reaktio voi luonnollisesti olla yllätyksen takia negatiivinen, henkilöstä riippuen. Tasapainoisen ja lasta ajattelevan aikuisen täytyisi kuitenkin ymmärtää shokin jälkeen kiittää lahjasta ja ajatuksesta, ja selittää sitten miksi aluksi ei ollut niin innostunut.
Ensimmäiselle kahdelle kommentoijalle: Lapsi oppii kyllä pettymyksiä huomattavasti paremmin siihen soveltuvissa tilanteissa, jos kasvattaja hoitaa hommansa kunnolla. En näe kauhean positiivisena sitäkään, että aikuisen pitäisi pettyä silloin, kun tarkoittaa hyvää. Jos pieni lapsi opetetaan pettymään silloin, kun tämä ajattelee muiden parasta, on vain kysyttävä kuinka kyynisiä ja itsekkäitä aikuisia heistä kasvaakaan. Kiittämättömyys on sitten tulevaisuudessakin maailman palkka. Lapsi myös oppii tutkimusten mukaan parhaiten positiivisesta palautteesta. Myös seinään piirtelystä annettavan kieltävän palautteen voi antaa positiivisesti, kuten kirjoituksen esimerkissäkin tehtiin.
Kun puhutaan "töherryksistä" voidaan miettiä kuinka hienoja teoksia tai lahjoja me aikuiset osaamme antaa. Kokemukseni mukaan suurin osa on turhaa roskaa, josta on vaikea ymmärtää kuinka aikuinen sellaista ostaa.
Pitäisi olla kiittollinen siitä, että joku ihminen maailmassa (lapsi) haluaa antaa parasta osaamistaan täydestä sydämestään pelkästään ilahduttaakseen.
Ihan samalla tavalla kuin aikuisten lahjoissa, hyviin tapoihin kuuluu lahjasta kiittäminen ja ilahtuminen. Lapsi kaiken lisäksi antaa lahjoja aina täysin vilpittömästi pelkästään siksi, että haluaa ilahduttaa ja osoittaa, että rakastaa. Eihän aikuinenkaan aina osaa antaa lahjaa, joka oikeasti ilahduttaa, mutta kuka aikuista lahjan antajaa haukkuisi? Eihän lapsi ymmärrä, tai muista, hienon lahjaidean keksiessään, että se on ehkä jotenkin vahingollinen. Lapsi kun ei ymmärrä aikuisten raha-asioita tai arvoja muutenkaan.
Täytyy olla todella tietämätön kasvattaja, jos ei tällaista tajua. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen yllättävissä tilanteissa, ja ensimmäinen reaktio voi luonnollisesti olla yllätyksen takia negatiivinen, henkilöstä riippuen. Tasapainoisen ja lasta ajattelevan aikuisen täytyisi kuitenkin ymmärtää shokin jälkeen kiittää lahjasta ja ajatuksesta, ja selittää sitten miksi aluksi ei ollut niin innostunut.
Ensimmäiselle kahdelle kommentoijalle: Lapsi oppii kyllä pettymyksiä huomattavasti paremmin siihen soveltuvissa tilanteissa, jos kasvattaja hoitaa hommansa kunnolla. En näe kauhean positiivisena sitäkään, että aikuisen pitäisi pettyä silloin, kun tarkoittaa hyvää. Jos pieni lapsi opetetaan pettymään silloin, kun tämä ajattelee muiden parasta, on vain kysyttävä kuinka kyynisiä ja itsekkäitä aikuisia heistä kasvaakaan. Kiittämättömyys on sitten tulevaisuudessakin maailman palkka. Lapsi myös oppii tutkimusten mukaan parhaiten positiivisesta palautteesta. Myös seinään piirtelystä annettavan kieltävän palautteen voi antaa positiivisesti, kuten kirjoituksen esimerkissäkin tehtiin.
Kun puhutaan "töherryksistä" voidaan miettiä kuinka hienoja teoksia tai lahjoja me aikuiset osaamme antaa. Kokemukseni mukaan suurin osa on turhaa roskaa, josta on vaikea ymmärtää kuinka aikuinen sellaista ostaa.
Pitäisi olla kiittollinen siitä, että joku ihminen maailmassa (lapsi) haluaa antaa parasta osaamistaan täydestä sydämestään pelkästään ilahduttaakseen.