Kuuntelin Anni puheitasi aamu-tv:ssä ja olen iloinen siitä, että otat asian esille. Omat lapseni ovat jo 25- ja 28-vuotiaita ja ostavat itse vaatteensa mistä haluavat. Muistan kuitenkin elävästi, miten Kaisaniemen ala-asteen opettaja Eeva kuvaili huoltaan tyttöjen pukeutumisesta ala-tyylisiin aikuisten asuihin. Hän antoi suuren arvon äideille, jotka eivät suostuneet tyttäriensä käyttävän sellaisia vaatteita. Olen itse aina ollut täsmälleen samaa mieltä, lapsuus on muutenkin kutistettu aina vain lyhyemmäksi. Lapsen mahdollisuus eläytyä ja kypsyä omaan ainutkertaiseen elämäänsä ja selviytyä siitä vähin kolhuin on kiellettyä. Pitää menestyä jo varhain aikuisten ajattelemattoman kunnianhimon vallassa tehdyissä kilpailuissa. Stailataan, meikataan ja luodaan harhoja, sen sijaan että lapsi itse voisi luoda omia persoonallisia valintojaan ja rakentaa sitä kautta itselleen ehyttä maailmankuvaa. Aika amerikkalaista pinnallista show-ajattelua, jonka toivoisi pysyvän poissa Suomesta. Nyt alkaa taas uusi lasten laulukilpailu, jossa varmaankin lauletaan hittibiisejä, sen sijaan että laulut olisivat lastenlauluja. Mihin ihmeeseen tällä pyritään? Annetaan lasten elää lapsuuttaan suojatussa ympäristössä ihan tavallista elämää, ilman julkisuuden kirouksia ja paineita. Tärkeintä mielestäni on turvallinen perhe ja koti sekä äiti joka päättää lapsen edun mukaisesti kasvun eri vaiheissa mikä on sopivaa. Ei lisää Robineita, joiden elämä sortuu äänenmurrokseen. Niitä surullsia esimerkkejä löytyy vuosikymmenten varrelta Ameriikoista vaikka kuinka ja paljon.