Viisaus asuu viimeisessä virkkeessä: pienikin lapsi oppii, mitä saa tehdä ja mitä ei. Meillä ei saa hyppiä pöydillä eikä piirtäminen ole sallittu kuin piirrustuspaperille. Ja kun äidin sisustuslaatikkoon tai isän työvälineisiin koskeminen on ankarasti kielletty, niihin ei sitten olekaan koskettu. Eivätkä lapset mitenkään vaikuta kärsivän elämässään säännöistä huolimatta.