Olin 41-vuotias kun aloin odottaa kolmatta lastamme. Sitä ennen oli ollut jo yksi keskenmeno. Meille syntyi ihana poika. Isoveljet olivat tuolloin 12 ja 8 vanhat. Minulle tuli vauvakuume ja mieheni oli samaa mieltä, vielä yrittäisimme . Toisaalta olin itse ajatellut, että mikä on elämässä tärkeintä; raha, ammatti,oma vapaa elämä, vai lapset.
Pohdinnoissani tulin siihen tulokseen että minulla on ei ole mikään kiire tässä elämässä elämään omaa itsellistä aikuisen elämää, vaan minulla on aikaa lapselle. Lapset ovat ainoat joka meistä jää jäljelle kun kuolemme.

>Kustaava Ma, 2013-04-01 08:42

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.