Minä olen aivan pöyristynyt. Ja en todellakaan tästä kolumnista, vaan tunneryöpystä. Kolumnihan on täyttä asiaa. En tiedä ostetaanko tykkäysnapilla omaatuntoa vai mitä, mutta onhan se totuus, että jos 110 000 ihmistä on lahjoittanut 120 000 euroa, niin valtaosa ei ole lahjoittanut mitään. On mielenkiintoista miettiä, miksi tämä joukko on painanut tykkää-nappia. Me tykätään lapsista, vanhuksista, norpista ja Itämerestä ja silti ne kaikki voivat huonosti. Joskus on hyvä olla tsempissä mukana, mutta toisinaan siitä ei ole oikeasti mitään apua. Ja keskituloinen, joka lahjoittaa esim 20 euroa kuussa hyväntekeväisyyteen eikä tee muuta, auttaako hän kovin antaumuksella? Kyllä minustakin tuntuu, että nykypäivänä on niin helppo vain klikkailla ja saada tunteen, että oikeasti tekisi jotain.

875 gramman isän vastine ei ollut vastine tähän kolumniin. Ja vastineen kommenteista poimittu kommentti:

"Toimittajan kirjoitusta en ole lukenut, mutta taitaa olla jokatapauksessa asenne -ja tunnevammainen." kertoo hyvin miten keskustelu somessa etenee.