Kulttuurissamme kovasti ihannoitu kovanaaman esittäminen aiheutti sen, että luulin pitkään, ettei miehillä ole lainkaan tunteita. Kuulostaa hullulta, mutta luulin näin ihan tosissani. Keski jonkin aikaa, ennen kuin tajusin vasta kolmannen vakavan suhteeni aikana, että kaveri pahoitti mielensä joistain sanomisistani ja tekemisistäni. Korjasin sitten tapani. Sinänsä hullua, koska itsekin olen aika kovanaama, en kuulemma edes lapsena koskaan itkenyt muiden nähden. Tuo taito on pitänyt ihan opetella. Poikaani olen koettanut kasvattaa avoimeksi, ja ilahduttavasti se näyttääkin onnistuneen.