Piaf, minua ainakin ahdistaa se älyllinen epärehellisyys ja ristiriitaisuus, joka poseerausekoiluun liittyy. Mikä tahansa kivalta ja jännältä kuulostava soopa ostetaan terveellisyyden, luomun ja ekon nimissä, oli se sitten oikeasti luontoystävällistä/terveellistä, tai ei. Ja kun näin tapahtuu, koko homma saakin enemmän uskonnon kuin tieteen piirteitä. Tällöin sitä olisi myös hyvä käsitellä uskontona, jolloin kaikki "pienet" tieteelliset epätarkkuudet ja ristiriidat voisi toki unohtaa. Vaan kun näin ei tapahdu, niin tieteellisenä esitetyt näkemykset tulevat saamaan tieteellisen käsittelyn, ja tähän taas kuuluu itsestäänselvänä osana kritiikki. Jos kritiikkiä ei kyetä omaehtoisesti harrastamaan, se tulee ulkopuolelta. Kritiikkiin myös tavataan vastata, ja argumentit tavataan perustella. Jos näkemykset vielä kritiikin jälkeen puolustavat paikkaansa muullakin kuin "me halutaan uskoa tähän ekojuttuun" -perusteilla, niihin voi suhtautua astetta vakavammin.
Kun kyseessä on YLE, ja YLE:n toimittaja, on jokseenkin anteeksiantamatonta, että kaikenlainen trendikäs uskomushöpöhöpö saa levitä ilman minkäänlaista asiantuntijanäkökulmaa. Tätä hommaa rahoitetaan meidän verovaroillamme, ja jos ihmiset nielevät kaiken tuollaisella innolla, pahimmassa tapauksessa verovaroilla siirrytään tukemaan uskomushoitoja. Se taas on paitsi epäeettistä, myös kansantalousellisesti kestämätöntä.
Piaf, minua ainakin ahdistaa se älyllinen epärehellisyys ja ristiriitaisuus, joka poseerausekoiluun liittyy. Mikä tahansa kivalta ja jännältä kuulostava soopa ostetaan terveellisyyden, luomun ja ekon nimissä, oli se sitten oikeasti luontoystävällistä/terveellistä, tai ei. Ja kun näin tapahtuu, koko homma saakin enemmän uskonnon kuin tieteen piirteitä. Tällöin sitä olisi myös hyvä käsitellä uskontona, jolloin kaikki "pienet" tieteelliset epätarkkuudet ja ristiriidat voisi toki unohtaa. Vaan kun näin ei tapahdu, niin tieteellisenä esitetyt näkemykset tulevat saamaan tieteellisen käsittelyn, ja tähän taas kuuluu itsestäänselvänä osana kritiikki. Jos kritiikkiä ei kyetä omaehtoisesti harrastamaan, se tulee ulkopuolelta. Kritiikkiin myös tavataan vastata, ja argumentit tavataan perustella. Jos näkemykset vielä kritiikin jälkeen puolustavat paikkaansa muullakin kuin "me halutaan uskoa tähän ekojuttuun" -perusteilla, niihin voi suhtautua astetta vakavammin.
Kun kyseessä on YLE, ja YLE:n toimittaja, on jokseenkin anteeksiantamatonta, että kaikenlainen trendikäs uskomushöpöhöpö saa levitä ilman minkäänlaista asiantuntijanäkökulmaa. Tätä hommaa rahoitetaan meidän verovaroillamme, ja jos ihmiset nielevät kaiken tuollaisella innolla, pahimmassa tapauksessa verovaroilla siirrytään tukemaan uskomushoitoja. Se taas on paitsi epäeettistä, myös kansantalousellisesti kestämätöntä.