Yhdyn ajatuksiisi. Olet kokenut elämäsi suurimman surun ja menetyksen, johon ei voi valmistautua. Omalla kohdallani tämä tapahtui 06/74, jolloin ei asiasta saanut puhua ja se oli pelosta johtuen myös ympäristölle lupa lyödä.

Se on vaikuttanut elämääni tapahtumana enemmän kuin mikään muu. Mursakautuminen on ollut syntyneille lapsille tosi haaste. Vasta nyt alan olla oma itseni ja lapsillenikin aivan uusi.

Puhu asiasta sellaisten kanssa, jotka kestävät rauhallisesti läsnäolevana Sinun totuutesi, kohtaa menetyksesi ja anna anteeksi sitä mukaa kuin jaksat. Elämän arvo ja merkitys on kokemuksesi myötä muuttunut. Minulle sa haitari venyi pitkäksi ajaksi elämä-kuolema-mittatikuksi. Nyt elämä on mittatikkuna ja sen oma kokeminen. Lisäksi olen ymmärtänyt, että kysymys on tuon enkelilapsen elämästä ja valinnoista, joihin minulle ei ole osaa eikä arpaa ja annan hänelle rakkaudesta vapauden päättää niin kuin se hänelle itselleen on parasta. Olin valmis vastanottamaan hänet ja se riittää.

Tiedä, että näihin kokemuksiin liittyy aina suuri siunaus ja sen aika on myöhemmin, vaikkei sitä juuri nyt näe. Rakkautta, rauhaa ja armollisuutta Sinulle ja perheellesi.