Juuri noin! Kirjoitat juuri niitä asioita, joita minäkin olen mielessäni pyöritellyt.
Synnytin esikoiseni kuolleena (34+6 vko) heinäkuussa. Raskauteni oli todella normaali eli ei mitään ongelmia. Tyttäreni oli kuristunut napanuoraan. Se voi tapahtua kenelle tahansa ja nyt se tapahtui meille ja meidän esikoistyttärellemme. En vieläkään voi oikein ymmärtää sitä, että miksi juuri hänen täytyi kuolla, mutta eteenpäin tässä vain on mentävä. Elämä on tässä ja nyt. On se vain niin, että kun on pitänyt kuolemaa käsivarsillaan, alkaa ymmärtää jotain elämästä. Mielestäni napanuora on todella huono evoluution kehittelytulos, miten muuten siihen on mahdollista kuristua?
Juuri noin! Kirjoitat juuri niitä asioita, joita minäkin olen mielessäni pyöritellyt.
Synnytin esikoiseni kuolleena (34+6 vko) heinäkuussa. Raskauteni oli todella normaali eli ei mitään ongelmia. Tyttäreni oli kuristunut napanuoraan. Se voi tapahtua kenelle tahansa ja nyt se tapahtui meille ja meidän esikoistyttärellemme. En vieläkään voi oikein ymmärtää sitä, että miksi juuri hänen täytyi kuolla, mutta eteenpäin tässä vain on mentävä. Elämä on tässä ja nyt. On se vain niin, että kun on pitänyt kuolemaa käsivarsillaan, alkaa ymmärtää jotain elämästä. Mielestäni napanuora on todella huono evoluution kehittelytulos, miten muuten siihen on mahdollista kuristua?