Samalla aikaa, kun itselläni tuli aivis, eli aivoverenvuoto, kakkatessa pöntöllä istuessaan ja naksauksen päässään havaittuaan, niin äitimuori siinä sitten samalla aikaa soittamaan että mitäkuuluu. Minä siihen että naksausta kuuluu ja kuului päässä.
Onneksi hän siinä paikallisessa sairaalassa vielä silloin töissä kävi ja pelastus tuli. Silloin vuonna -97.
Se sairaala onkin hieno paikka, kun siellä samalla aikaa alakerrassa kerrassaan syntyy uusia lajitovereita kuin liukuhihnalta, kun taas siellä vähän ylemmissä kerroksissa häipyvät ja jättävät meidät muut tänne kuin nallit Kallioon, olemaan samalla aikaa täällä maan matosina, kun itse pääsevät sinne autuaille metsästysmaille vapaina kuin komeetat. Tosin sama kohtalon iva taitaa kohdata meitä kaikkia, toivottavasti ei ihan samalla aikaa.

>hoka Su, 2013-10-06 02:06

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.