Arv. hra M. Kajo

Jälleen teki kirjoituksenne allekirjoittaneen levottomaksi. Oikein kruunasitte talviaikaan siirretyn sunnuntaini ja ollee mielenne hyvä siitä. Sulkea pitäisi tämä palsta. Lukko päälle ja upottaa arkku Mariaanien hautaan kalmareita ja krotteja ahdistamaan.

Aloin kantaa huolta niistä kadonneista marjanpoimijoista. Kompassien käyttö on vaativa taito, jota me armeijassa alusta asti terotamme mieliin. Ainakin pitää tietää eranto, koordinaatiston vektorimuoto ja mittakaava (yleensä Tukholman kyynärissä). Jatkoluokalla tavailevat geoidin undulaatiota jo.

Mutta kaikissa olosuhteissa pitää muistaa tämä kuva:

http://personal.inet.fi/palvelu/mare/nav/kokpoik.gif

Siitä selviää miksi siviili niin usein joutuu eksyksiin. Aina ja joka tilanteessa on tiedettävä veneen kölilinja. Jos lähtee kotoa kauemmas ja pelkää sen unohtavansa, niin voi vetää perässään omaa tai lainattua ruuhta, jollaa t.m.s. Sen kun vetäisee mättäiden väliin, niin kompassi kertoo erehtymättä reitin perille. On mainittu kompassi sitten australian aboriginaalin tai suomalaisen taistelijan käyttämä. Ruuhessa voi näppärästi myös kuljettaa eväitä mennessä ja paluumatkalla kerätä haavoittuneet joukkosidontapaikalle (JSP).

>Tommi, ltn Su, 2013-10-27 10:59

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.