Kiitos hauskasta tekstistä! Nauratti, kun kuulosti niin ihanan tutulta. Ymmärrän lapsettomien järkytyksen, kun he huomaavat, että lapsen saaminen ei välttämättä teekään elämästä täydellistä, eikä kyllä niin pidä ollakaan: ei lapsen tehtävä ole muuttaa vanhempiensa elämä paremmaksi, vaan hän saa syntyä omanlaisenaan ja olettaa saavansa hyvää hoivaa, oli itkuisella tai aurinkoisella päällä. Rakastan lastani enemmän kuin mitään, en antaisi häntä ikinä pois - ja silti minuakin välillä on aamulla itkettänyt, kun uusi päivä on alkanut väsyneenä. On harmittanut syödä kylmentynyttä ruokaa, pitänyt keskeyttää lehden lukeminen jne. Kyllä äidillekin on sallittua monenliaset tunteet!

Veskikäynteihin pakko sanoa sen verran, ettei tulisi mieleenkään jättää pientä kävelemään opettelevaa lasta yksin oven toiselle puolelle vessa-asioinnin ajaksi. Joskus taatiainen tulee mukaan, joskus ei. Tiedoksi tietämättömille: muksu kyllä kasvaa koko ajan, eikä pikkulapsen kanssa voi toimia samoin kuin eskarilaisen, tai toivottavasti kukaan ei odota pieneltä samanlaista itsenäisyyttä!