Joo,ehkä olen sitten todellakin huumorintajuton,mutta mielestäni tässä ei ole mitään hauskaa. Itse antaisin mitä vain jotta olisi sitä lapsen räkää hihassa,lapsi tulisi perässä veskiin jne. jne..mutta lapseni on kuollut. Pieni tyttöni ei kulje enää perässäni..sairastui parantumattomaan syöpään,joka hänet vei...

Ja tiedän äidin väsymyksen,minulla on kolme vanhempaa lasta,mutta kovasti "se väsymys" väistyy kun miettii nuorinta tytärtämme joka ei ole enää luonamme. Lapset itkee,parisuhde muuttuu,menot kasvavat jne. jne. Sanoisin vain että nauttikaa kun teillä on lapsenne,kaikilla näin ei ole vaikka kuinka haluaisivat...