Suomessa kaivataan kasvatuskeskustelua

– Suomi tarvitsee suurta kasvatuskeskustelua, jossa pohditaan millaisiksi kasvatamme lapsiamme, sanoo dosentti Tommi Hoikkala. – Meidän on mietittävä, haluammeko heistä yksin pärjääviä ja kilpailevia vai solidaarisia ihmisiä.

Tommi Hoikkala on nuorisotutkimusverkoston tutkimusvapaalla oleva tutkimusjohtaja. Hän puhui 9.10.2008 järjestetyssä Suomen akatemian tilaisuudessa, jossa pohdittiin Kauhajoen tapahtumia tutkijoiden näkökulmasta.

Välittömästi tarvittavia toimia ovat Hoikkalan mielestä aselain tiukentaminen, netin vihayhteisöjen valvonta ja interventiot, nettinuorisotyö ja koulukiusaamiseen puuttuminen. Koulussa pitäisi lisäksi pohtia filosofian keinoin ihmisvihaa ja opettaa oppilaita keskustelemaan asiasta.

Hyljeksityksi tuleminen tyypillistä

– Koulusurmaajille on ollut yhteistä toveripiirin hyljeksimäksi joutuminen ja eristyminen, kertoo dosentti Riittakerttu Kaltiala-Heino Tampereen yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatriselta osastolta.

– Heillä on saattanut olla pieni, epäsosiaalinen, ehkä vain netissä oleva toveripiiri, joka kannattaa esim. väkivaltaa, natsismia tai rasismia. Lisäksi heitä yhdistää usein ilman aikuisen huomiota jääminen.

Kaltiala-Heino korostaa, että nettikontaktit eivät palvele nuoruusiän kehityksellisiä tehtäviä. Kasvava nuori tarvitsisi ehdottomasti tovereita "elävässä elämässä".

Kaltiala-Heinon mielestä kouluterveydenhuollon resursseja pitää lisätä. On tärkeää, että huolestuttavat kehityskulut tunnistetaan ajoissa. - Aikuisten pitäisi olla enemmän nuorten kanssa, keskustella heidän kanssaan ja antaa realistista palautetta.

Etukäteisvihjeitä

– Kaikille koulusurmaajille on yhteistä myös se, että he ovat ainakin kavereilleen antaneet etukäteen vihjeitä teoistaan. Ne eivät vain ole kantautuneet kenenkään aikuisen korviin. Siksi nuoria pitäisi rohkaista etukäteen kertomaan epäilyttävistä väkivaltasuunnitelmista, Kaltiala-Heino muistuttaa.

Tommi Hoikkalan mielestä koulumurhat ilmentävät, että kasvun kehät, yhteisöt, joissa nuoret elävät, eivät pelaa yksiin.
– On katsottava kokonaisuutta, nuorisokulttuuria, vanhemmuutta ja perheiden tilannetta, kouluterveydenhoitoa ja nuorten pienryhmiä.

– Näyttäisi siltä, että nuorisolla on kavereita ja harrastuksia aiempaa enemmän, mutta sitoutuminen ja yhteenkuuluvuuden tunne on heikkenemässä.

Hoikkala vaatii talkoita, joissa selvitetään miten kommunikaatio ja yhteistyö naapurustojen, tarhojen, kerhojen koulujen, yhdistysten, kotien ja nuorten pienryhmien kanssa toimii.

– Tällä hetkellä ei näytä hyvältä. Meillä ollaan kunnostauduttu negatiivisessa solidaarisuudessa: ajatellaan helposti, että minulle ei kuulu se, mitä muut tekevät. Ulkopuoliset eivät puutu esim. rasistiseen käytökseen tai toisten lasten pahantekoon.

Raili Löyttyniemi, Opettaja.tv