yle.fi


  • Tekstikoko + | -

opettaja.tv

Sisältö


Yleistä keskustelua



Keskustelun otsikot

Miten monikulttuurinen lapsi ja hänen perheensä otetaan huomioon päiväkotiin tullessa

Miten monikulttuurinen lapsi ja hänen perheensä otetaan huomioon päiväkotiin tullessa

Vasta muutaman viime vuoden aikana monikulttuurisia perheitä on tullut enemmän asiakkaaksi päiväkotiimme. Monikulttuuristen perheiden ja lasten huomioiminen onkin ollut melko vähäistä, eikä yhteisiä toimintatapoja ja käytänteitä ole ollut. Nyt oli hyvä hetki luoda yhteisiä toimintatapoja ja käytänteitä ja käyttää hyödyksi saamani tieto monikulttuurisuudesta. Muutamat asiat nousivat tärkeiksi ja niitä onkin jo työstetty omassa päiväkodissamme.

*Lähtökohtana monikulttuuristen lasten ja vanhempien kanssa kohtaamisessa pidän oman itsensä ja omien toimintatapojen tunnistamista ja omien non- verbaalisten viestinnän tiedostamista. Ennakkoasenteet ja yleistäminen ovat huonoja lähtökohtia. Pohdiskelu itsensä kanssa näistä asioista ennakkoon auttaa luomaan kasvatuskumppanuuden jossa luottamus ja kunnioitus on molemminpuolista.

*Internetin aikakaudella tiedon saaminen eri kulttuureista on helppoa. Tieto lisää ymmärrystä ja kulttuurisensitiivisyys auttaa tuntosarvien tapaan huomaamaan pieniäkin vivahteita kanssakäymisessä. Monesti meille jokin arkipäiväinen ja totuttu tapa saattaa olle toisesta kulttuurista tulleelle outo ja kummallinen. Samoin meistä voi tuntua heidän tapa toimia kummalliselta ja herättää turhanpäiväisiä oletuksia ja väärinkäsityksiä.

*Pelkän tiedon turvin emme selviä. Meillä täytyy olla yhteinen kieli asioiden selvittämiseksi. Tulkin käyttö on tarpeellista varsinkin alussa kun lapsi aloittaa päivähoidon ja monia asioita täytyy vanhempien kanssa käydä läpi, jotta arki sujuisi ja vanhemmat pääsisivät selville päiväkodin toimintatavoista. Samoin tulkkia tarvitsemme varhaiskasvatussuunnitelman/esiopetussuunnitelman teossa yhdessä vanhempien kanssa. Lasta ei tule käyttää tulkkina.
*Kieliavustajan mahdollinen tuki on tarpeen lapsen äidinkielen ja -kulttuurin tukemiselle. Samoin kieliavustaja on siltana varsinkin alussa vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välillä.
Mahdolliset jo olemassa olevat valmiit käännökset ja käännetyt kaavakkeet auttavat vanhempia tutustumistilanteessa ja arjessa.
*Kuvat auttavat hahmottamaan päiväkodin arkea niin lapselle kun hänen vanhemmilleenkin. Lapselle voidaan kuvina hahmottaa päiväkodin toiminta pk:din aukaisemisesta sulkemiseen. Kuvina voidaan näyttää esim. viikkokalenteri, päivän toimintatuokion rakenne, pienryhmätoiminnat, tunnetilet, leikkipäivän toiminnot, laulujen tai lorujen sanat. Myös aikuisilla voi olla mukana pidettävät toiminnanohjauskortit joita näytetään aina tarpeen tullen.

*S2 materiaalin etsiminen ja olemassa olevien materiaalien hyödyntäminen. Lapselle voi tehdä kielitestin
(Lumiukko tai Kettu-testi) jotta saataisiin selville millä kielen alueella lapsi tarvitsee tukea. Piernryhmätuokiot, kielikerhot, S2kieli tuokiot tukevat lapsen oppimista.
*Monipuoliset vanhempainillat jossa tulkki mukana ovat omalta osaltaa auttamassa perheiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tämän prosessin myötä moni asia on saanut uuden vinkkelin tarkastella asioita. Monet oletukset ja yleistykset ovat siirtyneet romukoppaan. Kohtaammeko arkielämässä kulttuurin vai ihmisen? Sitä sietää itse kukin miettiä.
Kulttuurisensitiivisyys toista kohtaan on tullut uuteen arvoon. Tieto myös lisää toimintatapojen muokkausta ja kapasiteetien hyödyntämistä.

Kommentit

Non-verbaalista viestinnästä

Mielestäni kaivataan suoraa ihmisen kohtaamista ja omien käyttäytymistapojen havainnointia, kuten edellisessä viestissäkin todettiin. Ulkonäöltään poikkeava lapsi joutuu kestämään päivittäin uskomattoman määrän non-verbaaleja viestejä siitä, että on toinen, erilainen ja poikkeava. Lapselle se on rankkaa, mutta useinkaan hän ei puhu siitä vaan ajattelee, että vika on hänessä, että hänen on jotenkin muututtava, jotta häneen ei kohdistuisi niin paljon ylimääräistä, ihmettelevää tai tylyäkin huomiota. Häneltä vie uudessa ryhmässä paljon enemmän aikaa löytää oma paikkansa, koska hänet "merkitään" erilaiseksi lähtökohtaisesti. Jos päiväkodissa ei henkilökunta tule lasta vastaan omalla käytöksellään, lapsella on vaikea ja turvaton olla.

Lapsen "merkitsemisestä"

Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi Sipilippe. Haluaisin kommentoida yhteen asiaan, josta minulla on täysin päinvastainen mielipide. Kun maahanmuuttajalapsi tulee päiväkotiin tai kouluun, häntä ei automaattisesti "merkitä". Omat lapseni ovat olleet tekemisissä eri kulttuureista olevien lasten kanssa, eivätkä lapset ole eronneet toisistaan paljonkaan. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei ole estänyt leikkejä. Kerran erään tummaihoisen, suloisen pojan adoptioäiti kertoi, että hän oli kysynyt pojaltaan, huomaako hän, että on jotenkin erilainen kuin toiset lapset. Poika itse oli miettinyt pitkään ja todennut, että ehkä minä olen vähän pidempi. Omatkaan lapseni eivät ole mitenkään ilmaisseet, että tämä poika olisi erilainen, outo tai "merkitty".
Luulen, että me aikuiset teemme lapsista merkittyjä. Omat ennakkoasenteemme (niin hyvät kuin pahat) välittyvät varmasti lapsillemme. Parasta on minusta antaa lapsen luoda omat käsityksensä itse ja vastata hänen kysymyksiinsä puolueettomasti, jos/kun niitä tulee.

monikulttuuriset lapset

sellaset saatanan neekerit sais ampua ja suksia vittuun meijän maasta!!!

Lapset eivät syrji

Minulla on kokemus siitä, etteivät lapset kummastele eivätkä syrji muita lapsia. Omien poikeini kohdalla tämä näkyi siinä, että kun he aloittivat syksyllä jollakin alaluokalla, luokalle oli tullut hunnutettu tyttö ja tummaihoinen poika. Lapseni kertoivat koulusta, läksyistä, asioistaan yleensäkin pitkin syksyä, mutta eivät mitenkään eritelleet sitä, että luokassa on erimaalaisia. Vasta talvella koulukuvasta huomasin, että uudet tulokkaat ovat muuttaneet luokan monikulttuuriseksi. Minäkin ajattelen, että me aikuiset teemme lapsista merkittyjä. Lapseni eivät omissa luokissaan merkinneet tulokkaita värin, kielen, kansalaisuuden eikä rodun mukaan, vaan yhteinen nimittäjä oli: uusi oppilas (tuli luokalle).

Lapsi katsoo lasta lapsena

Hei!

Omilla lapsillani oli hyvä tilaisuus olla päiväkodissa jossa lapsia löytyi monenlaisia, oli maahanmuuttajaperheistä, vammaisia lapsia, puhehäiriöisiä yms. Lapsemme oppivat pitämään erilaisuutta kaikille kuuluvana ominaispiirteenä. Meidän omistakin lapsista on kasvanut yksilöitä jotka kunnioittavat omia ja muiden erikoispiirteitä. Molemmille tytöille jäi päiväkodista hyviä ystävyyksiä erilaisiin lapsiin. Vanhempi tyttö ystävystyi parin venäläisperheen lapsen kanssa ja oli tukihenkilö yhdelle puhehäiriöiselle tytölle. Nuorempi ystävystyi parin venäläisperheen tytön ja yhden kurdipojan kanssa ja oli ainoa ystävä aggressiivisesti käyttäytyvän ADHD-pojan kanssa.

Mielestäni tämä on ollut heille molemmille vahva kasvualusta oman itsen tuntemiseen. Molemmilla tytöillä on omat lahjakkuutensa, joita heidän olisi ehkä ollut vaikea tunnistaa jos olisi ollut liian samankaltaisuuteen nojaava kasvatus.

Monikulttuuriset lapset

Komentti Vierailija 14.1.2010 kommenttiin: Lapset oppivat asenteensa etenkin meiltä lapsiin vaikuttavilta aikuisilta.

moi

moi

Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuus ei aina tarkoita, että joku lapsi on täysin ulkomaalaisesta perheestä. Paljon on perheitä, joista vain toinen vanhempi on ulkomaalainen ja tämä täysin suomalainen lapsi omaa monikulttuurisen kodin. Tai lapsi on adoptoitu Suomeen toisesta maasta, mutta on kasvanut täysin suomalaisessa perheessä suomalaisena lapsena. Hän vain ei ulkonäöllisesti täytä kaikkia suomalaisiin ihmisiin liittämiämme piirteitä.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Alla olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

YLE TeemaOpetushallitus

Opettaja.tv:n uutiskirje